Memory Motel

Olen joskus ajatellut, että jokaisella postauksellani pitäisi olla alussa biisisuositus, jota kuunnella blogia lukiessa. Tämän postauksen kappale on The Rolling Stonesin Memory Motel. 

Memory Motel -kappale on saanut innoituksensa New Yorkin Montaukissa sijaitsevasta rähjäisestä tienvarsimotellista, jonka edessä kävimme ottamassa tyttöjen kanssa kuvia muutama viikko sitten. On huisia ajatella, että Rollareiden muusikot hengasivat näissä samoissa maisemissa vieraillessaan Andy Warholin luona kylässä muutamia vuosikymmeniä sitten. Mick Jagger vietti tuolla matkalla yön Memory Motelissa ja sen seurauksena syntyi kappale, jota sittemmin ehkä kymmenet miljoonat ihmiset ovat kuunnelleet. Jokaiselle laulu sanoineen merkitsee erilaisia asioita ja tunnelmia. Kuten myös motellissa vietetyt hetket siellä olleille kävijöille.

Musiikintekijät ja taiteilijat yleensäkin saavat vain harvoin kuulla, miten heidän sisältään syntyneet tuotokset ovat vaikuttaneet muihin ihmisiin. Kaikki meistä eivät vaikuta Rollareiden tai Andy Warholin kaltaisella volyymilla ihmiskuntaan – mutta jokainen meistäkin vaikuttaa johonkin ihmiseen.

Muotisuunnittelija Paola Suhonen yksi henkilö, joka on vaikuttanut minuun. Muistan Ivana Helsingin putiikin seinällä roikkuneet roadtrip-aiheiset taulut monen vuoden takaa. Kukaties, jokin tauluista on Memory Motelista, sillä Kotilieden jutussa Paola kertoo rähjäisen motellin olevan hänen suosikkinsa.

”Olen matkoillani yöpynyt monesti Memory Motel nimisessä motellissa (692 Montauk Highway). Siellä voi aistia menneen maailman tunnelmaa. Huoneet ovat todella peruskuntoisia, jopa hieman räjähtäneitä. Älä ylläty, jos löydät seinältä hieman veriroiskeita. Motelli on hyvä tukikohta, josta käydä vaikkapa Montaukin majakalla tai rannalla.”

(Lue muuten minunkin tekemäni Paola Suhosen haastattelu, jos Amerikan roadtripit ja muotisuunnittelijan elämä kiinnostavat.)

Elän parhaillani elämänvaihetta, jossa mietin paljon mennyttä ja tulevaa. Vajaan kolmen kuukauden päästä opiskelijaelämä on taakse jäänyttä aikaa, ja yritän nyt visioida mielessäni unelmieni tulevaisuutta. 

Kuluneet opiskeluvuodet ovat olleet täynnä voimakkaita kokemuksia. Olen nähnyt maailmaa ja erilaisia uravalintoja. Olen ollut kuin Skamin Vilde silmät suurina työharjoittelumatkalla Bahamalla tai matkabloggaajakonferenssissa Floridassa. 

Memory Motellin respasta ammattimaiseen matkabloggaamiseen, muotisuunnitteluun ja yksityslentokonebisnekseen – ne ovat valintoja, jotka ovat jonkun todellisuutta. 

Globaalit mahdollisuudet ovat läsnä kotisohvallakin oikeastaan aina, kun vain avaa sosiaalisen median. Aina joku jossakin kokee jotain, joka vaikuttaa muihin netissä jaettujen tarinoiden kautta.

Kaiken härdellin keskellä ei saisi hukata itseään. Ulkoiset paineet koskettavat luultavasti meitä kaikkia jollakin tavalla oli sitten kyse itsensä kehittämisestä, uran luomisesta tai vaikka matkustamisesta. Aikana, jolloin "kaikki on mahdollista", omien toiveiden ja haaveiden kuunteleminen on erityisen tärkeää. Toisista inspiroitumisen ja ulkoisista paineista johtuvan suorittamisen eron tuntee kai vain sisimpäänsä tarkkailemalla.

Blogin pitäminen on siitä hyvä harrastus, että se näyttää hauskasti, että mitkä teemat ovat pysyneet lähellä omaa sydäntä jo vuosia – täysin erilaisissa elämäntilanteissa. (Paola Suhonen, muotikuvat, roadtripit ja Amerikka ovat innoittaneet minua jo pitkään huomaan, heh.) Ehkä tämä blogi onkin minun virtuaalinen Memory Motelini, joka kätkee sisäänsä monenlaisia muistoja.

Kirjoitin tänne aikoinaan päätöksestäni lähteä opiskelemaan matkailualaa jo ennen kuin tiesin pääsisinkö sisälle kouluun tai miten opiskelujen toteuttaminen olisi taloudellisesti mahdollista toteuttaa. Ja tässä ollaan, viittä vaille valmiina. Ehkä nyt kerron tämän hetkisen unelmanikin pelkäämättä toteutuuko haaveet vai ei. 

Pitkän pohdinnan jälkeen unelmieni tulevaisuudessa minulla olisi esimerkiksi puolipäiväinen työ matkailumarkkinoinnin tai visuaalisen kulttuurin parissa. Lisäksi tekisin tekisin matkoja paikkoihin, jotka ovat rakkaita minulle. Voisin toimia vaikkapa matkanjohtajana ja toteuttaa näin omia ja muiden matkahaaveita työkseni.

Asuisimme mieheni kanssa puoliksi kaupungissa kerrostalossa, ja puoleksi merenrannalla sijaitsevalla mökillä, joka olisi sisustus- ja taideprojektien toteuttamisen tyyssija. Ympärivuotisessa mökissä rätisisi takkatuli ja pihalla olisi suomalaisiin olosuhteisiin taipuva palju poolina (tiedättehän, rakastan pooleja!). Sup-lautani pääsisi jatkuvasti vesille ja hei, en panisi pahakseni vaikka laudan voisi heittää pick up -auton lavalle maisemien vaihtelemiseksi. (Tämä mökkikuvio löyty muuten autoineen kaikkineen kuvavisiona Pinterestistäni).  

Unelmieni tulevaisuudessa minulla olisi aikaa ystävilleni ja läheisille. Olisin myös oppinut katsomaan ja näkemään kauneutta rähjäisessäkin arjessa. Ja tekemään siitä taidetta. Olemaan oman elämäni Memory Motel -tyttö.

"She drove a pick-up truck

Painted green and blue"

- Memory Motel / The Rolling Stones