Key West – mitä oletkaan tehnyt minulle! (+ vinkit kohteeseen)

Kevät toi tullessaan Töölöön odottamattoman vieraan – asuntokuumeen. Asumme nykyisessä pikkukodissamme kuudetta vuotta ja aiempina vuosina edes muualle muuttamisesta vihjaaminen on saanut pinnani kiristymään. Töölö on ollut minulle suuren unelman täyttymys. Tänä keväänä jokin on kuitenkin muuttunut. Pystyn jäljittämään muutokseen montakin syytä, joista yksi on reissuilta mukaan tarttuneet uudet ajatukset ja mielikuvat hyvästä elämästä.

Key West on niitä paikkoja, jotka ovat mullistaneet luutuneita ajatuksiani uuteen asentoon. Olen aina tuntenut olevani suurkaupunkisielu, keskusta-asuja ja helpon kerrostaloasumisen ystävä. Yhdysvaltain eteläisimmässä kärjessä ei ole mitään suurkaupungin elementeistä ja silti se on unelmakohde, jonne voisin helposti muuttaa asumaan vaikka heti. Kaikkialla ympäröivä merellisyys ja pastelliset talot terassikiikkuineen henkivät letkeyttä, jota ottaisin mielelläni omaankin jokapäiväiseen elämääni.

Olen päässyt käymään Key Westissä jo useita kertoja ja joka kerta tuo boheemi etelän paratiisi varastaa uuden palan sydämestäni. Viime kuussa Globe Called Home -blogin Jenni saapui kanssani Floridaan reissaamaan ja käänsimme eräänä sumuisena torstaiaamuna valkoisen pirssimme nokan Miamista kohti Kuubaa. Puolen päivän aikaan olimme saapuneet 170 kilometrin päähän Havannasta, tropiikkiin, jossa aurinko tervehti meitä pilvettömältä taivaalta. Ah, Key West!

Key West on näin sesonkiaikana kallis matkakohde ja jouduinkin pulittamaan täällä reissuni kalleimmat taksat majoittumisesta. Yö majatalossa maksoi hieman yli 200 dollaria ja se oli halvinta, mitä tarjolla oli. L'Habitationia voin kuitenkin suositella pääkadun tuntumassa olevan sijaintinsa ja tunnelmansa puolesta. Majatalo kelpasi myös yksityislentokoneita työkseen lentäville lentäjille, joihin tutustuminen onkin oma lukunsa ja aika huvittava juttu.

Kuvitelkaa autiolta vaikuttava majatalo, jossa sitä kuvittelee olevansa ainut asukas. (Tai no Jennin ohella ainut.) Jenni jää huoneeseemme tekemään töitä ja minä astelen pyyhe päässä meikkaamaan yläkerran terassille. Naaman laitto on puolessa välissä, kun kaksi reteää miekkosta astelee paikalle ja päättää istuutua kaikista lukuisista vapaista pöydistä välittämättä minua vastapäätä. "How are you – mitäs kuuluu?"

Pyyhe päässä, meikit puolitiessään, saan sitten alkaa luetella Bahaman saaria, joilla olen käynyt, koska aihe kiinnostaa toista lentäjistä kovasti. Hän on lähdössä illalla lentämään Bahamalle. On löytynyt yhteinen puheenaihe, jonka esiin kaivaminen ei amerikkalaiselle ole ongelma eikä mikään.

Lentäjät ja Key West liittyvät kertakaikkisen omituisesti yhteen elämässäni. Ensimmäisellä kerralla Key Westissä vuonna 2013 vaihdoimme majapaikkaa yhden (homeisen) yön jälkeen extemporee ja päädyimme majataloon, joka oli auki tietämättämme vasta ensimmäistä päivää heteroille. Ainoina vieraina porukkamme kanssa majatalossa sattui olemaan suomalainen pariskunta, jonka mies oli Finnairin lentokapteeni. Me, pelkästään suomalaisista koostuva seurue, päädyimme istumaan iltaa majatalon pihalle. Opin paljon uutta lentäjien arjesta tuossa istuskellessamme.

Pian ilta sai mielenkiintoisia käänteitä, kun drag queen -seurue pamahti paikalle aikeenaan alkaa esiintyä kantapaikassa – mutta nyt tiluksilla olikin vastassa naisvieraita ja heteroita! Yllätyksen epämiellyttävyyttä ei draamantajuisten persoonien toimesta peitelty... ja meille jäi nauruntäyteinen muisto ensimmäiseltä kohtaamiselta Key Westin drag queenien kanssa.

Kohtaamiset lentäjien ja drag queenien kanssa eivät ole suinkaan tässä. 

Tammikuussa 2015 päädyin taas viikoksi Key Westiin matkatoimittajan työharjoitteluni merkeissä. Oulussa asuva ystävä vaimoineen sattui Floridaan samaan aikaan kanssani ja he ilmoittivat tulevansa Key Westiin pienlentokoneella. Kaveri oli suorittanut lentolupakirjat ja tuli lentäjäfrendinsä koneella päiväksi Key Westiin ja niinpä hengasimme päivän porukalla.

Tutustun kaverieni kautta koneen omistajaan – taas yhteen lentäjään – jonka firmaan päädyn tekemään myöhemmin työharjoittelua. Ja tämän työharjoittelun seurauksena päädyn seitsemälle eri Bahaman saarelle, joista nyt tuoreimmalla Key Westin reissullani pääsin selostamaan westvirginialaisille yksityislentäjille juurta jaksaen vain toinen silmä meikattuna...

Key West tunnetaan eksoottisen sijaintinsa lisäksi taiteilijasielujen asuinalueena. Ensimmäistä kertaa tässä sielunmaisemassa syntynyttä taidetta nähtyäni jokin muuttui sisimmässäni. Se kirkkaiden värien ilotulitus! Päätin siitä hetkestä muuttaa kotimme sisustusta tähän maailmaan sopivaksi.

Key West sai minut myös aikoinaan ihannoimaan surffipappa Jimmy Buffettia ja päätin mielessäni, että haluan jonain päivänä samanlaisen henkilöbrändin. Haluan, että minut muistetaan elämästä nauttimisen taidosta ja turkoosista merestä.

Ilmeisesti suunnitelma onkin toiminut, sillä taas tapahtui kummia... 

Astelimme Jennin kanssa sattumanvaraisesti valittuun taidegalleriaan eräänä iltana Key Westin pääkadulla, Duval Streetillä. Gallerian seinillä oli upeita tauluja, joita olisi voinut ostaa ja tilata Suomeenkin tähtitieteelliseen hintaan. Tyydyin ihailemaan taideteoksia huolellisesti, mutten vaivaantunut painamaan taiteilijaa edes mieleeni, koska taulut tuntuivat tavoittamattomilta. (Mutta sitäkin puhuttelevimmilta, aivan minun sielunmaiseman näköisiltä.)

Matkan jälkeen nykyinen kurssitoverini Haaga-Heliasta laittoi minulle yhtäkkiä linkin instagram-tiliin, josta minä olin tullut hänelle jostain syystä mieleen. Emme olleet puhuneet mitään aiheeseen liittyvää vaan viesti ilmestyi kuin tyhjästä. Heti klikattuani insta-profiilin auki, tajusin, että kyseessä on SAMA ARTISTI, jota olin Key Westissä viime kuussa ihastellut taidegalleriassa!

Ja minut vasta pari vuotta tunteneella Lauralla oli tullut tästä minä mieleen!

Voihan Key West, miten ihmeellisiä asioita sinä saat aikaan, vaikka siellä niin etäällä möllötät! Kyseinen artisti ja instagram-tili on muuten Gray Malin nimeltään ja hän on nyt uusin idolini, pure love. <3

Yksi Key Westissä asunut taiteilijasielu on Ernest Hemingway, jonka kotitalossa kävimme viimeisenä reissupäivänämme Jennin kanssa. Kohde on näkemisen arvoinen. Opastetulla kierroksella tarinat herättivät hirstorian eloon. (Kolme yllä olevaa kuvaa on talosta). 

Samana päivänä ulos tavaroita majatalosta roudatessamme, toinen yksityislentäjistä ilmestyi taas jostakin paikalle ja antoi meille käyntikortit, jos sattuisimme vaikka joskus West Virginian suunnille. Elämä on sen verran hullua, että mistäpä sitä tietää, mikä tarkoitus tälläkin kohtaamisella oli. 

Matkustaminen ja reissulla koetut tapahtumat jäävät elämään mielen sopukoihin. Key West on saanut minut haaveilemaan omasta pastellisesta mökistä terassikiikkuineen tai asunnosta meren äärellä. Tänään ajoimme läpi Itä-Helsingin rannat ja kävimme jopa katsomassa yhtä asuntoa sisältä. Olisiko ensi kesä mahdollista viettää uudella alueella, uusia rantoja sup-laudan kanssa koluten? Aika näyttää. Vielä on monta mutkaa matkassa, mutta tuntuu, että uusi lehti on kääntymässä elämässä.


– – Vinkit Key Westiin – –

1.) Jos olet Floridassa lokakuussa, osallistu Key Westin suurimpaan festivaaliin, 10-päiväiseen Fantacy Festiin. Tästä ei meno voi värikkäämmäksi muuttua... voin antaa 100% drag queeneihin törmäämistakuun! Kuvat yllä ovat lokakuulta 2015, jolloin omituisten sattumusten myötä olimme lentoretkellä Key Westissä kokoonpanolla, johon näytän toistamiseen törmääväni Floridassa. Kuvassa Sanna ja Jenni.

2.) Käy suppailemassa Key Westin sisävesissä. Voit törmätä reissullasi manaatteihin. Vähimmillään näet läheltä paikallisten söpöjä asuntoja ja rehevää tropiikkia.

3.) Sukella pinnan alle. Key West täytyy kokea mereltä käsin. Suosittelen Danger Chartersia lämpimästi. (Omakohtainen kokemus heidän retkestään löytyy täältä.) Sunset watersport -retkeä en puolestaan suosittele, jos ei kaipaa liukuhihnamaista toteutusta.

4.) Jos mahdollista, näe Key West myös ilmasta käsin esimerkiksi pienlentokoneen kyydistä. Karibian turkoosi väriloisto alkaa jo Key-saarten liepeiltä. Tämä näky salpaa hengen!

5.) Ajoita automatka Key Westiin auringonlaskun aikaan joko meno- tai paluumatkalla. Tie Yhdysvaltain eteläisimpään kaupunkiin kulkee 42 sillan yli ja matkaa ei ole laisinkaan hullumpi taittaa auringonlaskun väreissä.