Y-sukupolvi minä

Puhelinmyyjä totesi eilen puhelun päätteeksi, että kadun vielä sitä, etten jatka Trendin tilausta. Pari tuntia myöhemmin huomasin hänen mahdollisesti olleen oikeassa, sillä olin lukenut lehteä hyvä etten alleviiauskynän kanssa, sillä niin paljon hyviä oivalluksia tuoreimpaan numeroon oli jostain syystä mahtunut. Eräs juttu käsitteli X- ja Y-sukupolvia eli karkeasti 70- ja 80-luvulla syntyneitä ja heidän erojaan. Oli hauskaa ja valaisevaa lukea osuva kuvaus minusta Y:n edustajasta ja saada taustatietoa siitä, että mitkä tekijät ovat ehkä olleet vaikuttamassa siihen, että miksi meistä on tullut tällaisia ja äksistä vähän toisenlaisia.






Jutussa kerrottiin, että Y-sukupolvelle tunnusomaista on se, Facebook kertoo mitä ystäville kuuluu, äXien vielä soitellessa toisilleen. Suurin osa Y:stä on ollut opiskelijavaihdossa ja kansainvälisyys on muutenkin luonnollinen osa jokaisen elämää. Päivänasukuvat blogeissa ja ruokien kuvaaminen Instagrammiin ovat myös Y:n elämää. Kulkuneuvokseen X valitsee maastopyörän ja Y ajaa Jopolla. X ostaa Marimekon olkalaukun Y:n pyrkiessä hankkimaan Louis Vuittonin tai Michael Korsin. Nämä ovat tietysti karkeita yleistyksiä, mutta mielestäni yllättävän osuvia kuitenkin. (Ainakin kolahtivat meikäläisellä joka kohta.)

Jutun mukaan Y-sukupolvesta tehdyt tutkimukset kertovat, että Y:tä ei kiinnosta uhrata elämäänsä työnantajalle, kuten heidän vanhempansa ovat mahdollisesti tehneet. "Jos se tarkoittaa pienempää palkkaa, niin olkoon niin. Työ voi olla nykyäänkin päällimmäinen huolenaihe, muttei niinkään se onko sitä tarpeeksi vaan se, että onko se tarpeeksi laadukasta."

Huhhuh, tämän lukeminen villitsi unelmoimaan ja tavoittelemaan entistä hanakammin sitä, että työ olisi osa unelmaelämää. Ja Paola Suhosen haastatteleminen löi lisää vettä myllyyn: jonkun työ ja elämä voi todistettavasti olla New Yorkin muotiviikkoja, Hollywoodin elokuvakoulua ja säännöllisiä halki Amerikan kulkevia roadtrippejä - kuten Paolalla! Miksi siis tyytyä vähempään, jos voi haaveilla isosti? Laitan varmaan jutun sitten tännekin luettavaksi, kun se on julkaistu. Siinäpä kuulkaa tyyppi, josta riittää ispiraatiota hetkeksi :)





En ole varmaan itsevarmimmasta päästä Y-sukupolven edustajien joukossa ja kyseenalaistan tätä unelmaelämän tavoittelua jatkuvasti hupsuna haihatteluna. Silti näen siinä paljon hyvääkin, miksipäs ei pyrkisi tavoittelemaan täydellistä elämää ja karttaisi tyytymistä? Mielenkiinnolla jään muuten odottamaan tutkimuksia 90-luvulla syntyneistä ja heidän kotkotuksistaan.

Mitä mieltä sinä olet näistä X- ja Y-sukupolviyleistyksistä? Löytyykö tarttumapintaa?

11 kommenttia

  1. Luin kans jutun suurella mielenkiinnolla, hyvin kirjotettukin. Oon aiheesta itekin kirjottanut esimiestyön näkökulmasta (lehtijuttuun, en blogiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta tuo lehtijuttu. Voiko sitä lukea mistään? Mun mielestä tää aihe on mielenkiintoinen erityisesti juuri tuon työelämän osalta ja sen osalta mikä motivoi Y-sukupolvea. Johtamisen täytyy olla erilaista, jos haluaa hyviä tuloksia right?

      Poista
    2. Itseasiassa vielä julkasematon, oon hyllyttäny sen odottaan parempia aikoja ja viimeistelyä. Kuvituskin valmiina, mutta haluaisin vielä jatkaa sitä vähän laajemmaksi, kun aihe on niin kiinnostava.

      Poista
    3. Ja joo, Y-supupolven odotukset esimiestyöstä on aika erilaisia kuin X:llä. Hierarkkisuus ei toimi ja palautetta halutaan.

      Poista
    4. Voi oispa kiva lukea se juttu! Kerro kun se tulee johonkin nähtäville! :)

      Poista
  2. Musta löytyy paljon sukupolveni tunnusmerkkejä. Niitä on helppo havaita kun siskoni ovat 70-lukua ja itse olen 80-lukua... mutta nuo maastopyörä- ja laukkuesimerkit meni kyllä pieleen, mulle kun ei sitten tippaakaan sovi LV:t ja muut enkä jaksais ajella muulla kuin maastopyörällä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei taida olla niin kirjaimellista ja varmaan jotain menee aina ristiin, mutta silti hyviä havaintoja tässä lehtijutussa oli tehty :)

      Poista
  3. Mulle tuli just toi numero kotiin jonkulaisena lahjalehtenä ja toi kyseinen juttu oli kyllä kieltämättä paras! Itsekin luin sitä nenä kiinni lehdessä ja hymähtelin, miten osuva se olikaan - karua mutta totta :D Harmi, että Trendissä on niin paljon muotijuttuja ja -kuvia, jotka eivät mua niinkään kiinnosta - tekstit on nimittäin aivan loistavia ja niitä lukis mielellään aina kotosalla kahvikuppi kädessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua saada ajatuksia muiltakin, jotka ovat lukeneet jutun! Oon huomannut kans, että Trendissä on tosi hyviä kirjoituksia. Tykkään myös niiden kolumnisteista. Pitänee harkita jatkotilausta, sitten ku ne soittaa. Aina ne onneksi soittaa :)

      Poista
  4. Mä oon 70-lukulainen, mut tunnustan silti tota Y-tä. Ilmeisesti oon vaan niin nuorekas ja ajan hermolla. heh.
    Nyt täytyy ehkä hankkia toi lehti, vaikka mäkin lakkasin tilaamasta kun harrastukset vei kaiken lehtienlukuajan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa hankkia! Siinä jutussa taidettiinkin sanoa, että itse asiassa nuo Y:t ja X:t ei oo kiinni syntymäajasta.

      Ja sää oot ihanan ajanhermolla oleva ikinuori 70-lukulainen niin ettei sitä uskoiskaan että oot 70-lukulainen! <3

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!