Alcatraz

San Franciscon - ja yhdeksi koko reissun - ykköselämykseksi nousi tänään Alcatraz. Otettiin alkuillasta paatti alle ja seilattiin legendaariselle vankilasaarelle. Retki oli onneksi varattu hyvissä ajoin Suomesta käsin, nimittäin seuraava mahdollisuus saada lippuja saarelle olisi ollut vasta monen viikon päässä.



Paikka oli todella suuri elämys. Saimme vankilassa kuulokkeet korville ja oikeat vanginvartijat ja entiset vangit kertoivat tarinoita vankilan "kulta-ajoilta". Mieleen jäi erityisesti muutama kohta, kuten se kun eräs vanki sanoi, että pelottavinta oli vapautuminen kymmenien vuosien eristyksen jälkeen. Kaikilla muilla sanfranciscolaisilla oli joku paikka minne mennä, mutta hänelle kaikki oli uutta eikä mitään mihin mennä. Häntä ei ollut käynyt kukaan katsomassa vankilassa koko aikana, eikä edes yhtään kirjettä ollut tullut.



Toinen mieleenpainuva juttu oli se, että saarella on asunut melko erikoinen yhteisö, kun vankilan työntekijöiden perheet ovat asustaneet saarella ja kasvattaneet siellä lapsensakin. Oppaan mukaan alue oli mitä ihanteellisin asuinympäristö lapsiperheille, rikosluvut todella alhaiset! Uskomatonta ajatella, että tämä miljöö on joidenkin kasvuympäristö!

Saari on hämmentävän lähellä kaupunkia, vain 2,4 kilokimetrin päässä. Saari näkyikin mantereelta hyvin. Tietynlaiset tuulet aiheuttivat sellaisen ilmiön, että kaupungin äänet saattoivat joskus kuulua vankiselleihin. Audiokierrokselle oli tehty hieno äänimaailma kuvaamaan erästä uutta vuotta, jonka iloiset juhlijoiden äänet ja rakettien pauke kuuluivat meille sisälle selliin luoden todella autenttisen tunnelman.

Historiansa aikana Alcatrazissa tehtiin yhteensä 14 pakoyritystä, joihin osallistui yhteensä 34 vankia. Näistä kaksi yritti pakoa kahdesti; seitsemän ammuttiin, kaksi hukkui, viidestä ei ole julkaistu virallisia tietoja ja loput saatiin vangittua uudelleen. Kenenkään ei siis aukottomasti tiedetä pääseen karkuun saarelta, mutta varmuutta ei ole. Me tiirailimme kaikkia kahdenksankymppisiä turisteja sillä silmällä, että ehkä joku heistä on täällä käymässä fiilistelemässä vanhoja...

Huomenna alkaa kotimatka! Mun jalat on niin poikki, etten juuri enää voisikaan kävellä heh. Mennään vielä yhdeksi yöksi Chicagoon ja kaiffarit jatkavat Miamiin. Sain tänään shoppailtua ihan huippuja juttuja, mm. häävaatteet tuli ostettua Mirkan ja Mikon häihin. Ehkäpä kotona voidaan palata näihin vaateasioihinkin taas.

Jätän San Franciscon taakseni ristiriitaisin tunnelmin. Mielettömiä nähtävyyksiä, huikeaa arkkitehtuuria,  mahtavia mäkiä - mutta liikaa huono-osaisia ihmisiä kaduilla (sydän särky :( ) ja liian kylmä ja oikukas sää. Ehdottomasti silti vierailemisen arvoinen paikka, mutta kyllä jos nyt pitäisi valita, niin ensi kerralla New Yorkiin näistä kahdesta...