Ajatuksia tästä lomasta

Kokeilen nyt raapustaa pari riviä sanallista fiilistelyä, kun viime ajat energia on kulunut liiaksi vain kuvien valkkaamiseen ja lataamiseen. Nyt on viimeinen ilta käsillä Los Angelesissa ja pyykkikone pyörii kämppiksillä tuolla. Näissä viimeisissä illoissa on aina erilainen tunnelma, vaikka onki kyse vain viimeisestä illasta tietyssä kaupungissa, ei koko reissussa (onneksi).

En tiedä pohtiiko siellä ruudun takana kukaan, että miltä tällainen pitkä loma tuntuu. Itse olen sitä tänään pohtinut, sillä tämä on pisin ulkomaanloma, mitä on tehty. Tavallaan tällainen roadtrip ei eroa siinä mielessä vaikkapa viikon lomasta, että yhteen paikkaan on rajallinen määrä aikaa eikä kaikkea voi millään tehdä. Pitää tehdä valintoja, että käykö tsekkaamassa kaikki kehutut paikat vai keskittyykö vain olemaan siinä hetkessä, mitä sillä hetkellä huvittaa tehdä.

Mahtava puoli on se, että ehtii päästä irti kaikesta arkisesta totaalisesti, kun kotiinlähtö ei pyöri mielessä. Päiviä ei tule laskettua ja viikonpäivät eivät ole selvillä. Välillä tunnen olevani superoikeutettu onnenpekka ja munkkimerja, että olen tällaiselle pitkälle lomalle päässyt. Välillä taas kohtaamiset tuntuvat kiertyvän ihmisten ympärille, joille reissaaminen ja pitkään ulkomailla olo on elämäntapa. Silloin tuntuu, että tällä ei ole onnen kanssa mitään tekemistä vaan kyse on vaan pelkistä valinnoista. Millaisen koulutuksen ja uran hankit, perustatko perheen, hankitko omistusasunnon, mihin prioirisoit rahan käytössä jne. Valintojahan on. Aina se ei ole helppoa tehdä haluamiaan valintoja ja taas on jännät ajat edessä meilläkin, kun Make sai tietää reissun aikana, että hänen työnantajansa laittaa lapun luukulle.

Tänään tapasin - taas - raahelaislähtöisen tutun täällä Kaliforniassa, joka asuu jo neljättä vuotta täällä. Hänen lisäkseen olen tavannut kaksi muuta raahelaista täällä asuvaa! Mielestäni jo se osoittaa, että kaikki on mahdollista kun minä ja Make mukaanluettuna täällä maapallon toisella puolella pörrää 5 raahelaista parhaillaan! (Ja varmasti vielä muitankin, joiden kanssa emme ole sattuneet naamatusten). Tiedoksi siis että raahelaisia ei maailmassa ihan hirveästi ole hih joten siksi tämä on mielestäni ihmeellistä.

Mutta mitä tällä kaikella yritän sanoa? En tarkalleen osaa sanoa. Jotenkin tämä pitkään eri ympyröissä olo vie kaiken stressin pois, kun saa olla ikään kuin irrallaan arkisesta maailmasta. Vähäenergisiä päiviä tulee lomallakin, mutta mieli latautuu uudella tavalla. En tiedä miltä tuntuu palata kesäiseen Suomeen. Toivottavasti superkivalta. En tiedä mistä konkreettisesti haaveilen tämän haaveen jälkeen. Toivon, että maailman näkeminen johtaa siihen, että löydän oman juttuni. Helpointa olisi, jos se voisi tarkoittaa aloilleen asettumista kotiympyröissä (oma loft-asunto jossa olisi paljon taidetta vaikkapa?). Välillä koen ahaaelämyksiä ja ihannoin ihmisiä, jotka elävät rakentaakseen omaa kaupunkiaan. Välillä ihannoin travellereita, jotka ovat aina kotona missä kulkevatkaan.

Tämä "kulkurin elämä" iskee minulle kyllä tämän kokeman perusteella niin täysillä! On mahtavaa saapua aina uuteen kaupunkiin ja pian alkaa hahmottaa lähiympyröitä. Tänään kävelin itsekseni kanaalien halki pyörävuokraamoon, vuokrasin pyörän, ajelin pitkin rantoja Santa Monicaan ja mietin kuinka tykkään painella menemään yksin eri kaupungeissa. On ihana vapaus tehdä juuri mitä haluaa! Ostin taiteilijalta kaksi pientä taulua ja söin hodaria laiturin nokassa. Make halusi nukkua pitkään ja katsoa telkkua ja kaiffarit olivat Universal Studioilla. Tällainen reissaaminen on mahtavaa, kun voi olla yhdessä, mutta myös jokainen tehdä juttuja, mikä on kullekin mieluista.

Huomenna suunnataan maailman kauneimmaksi kehutulle tienpätkälle LA:sta San Franciscoon. 10 tunnin matka edessä, joten nyt lopetan tämän tajunnanvirran ja lähden nukkumaan.