Helsinki-Vantaalla

6.10. vuonna 2002 olimme Helsinki-Vantaan lentokentällä valmiina lähtemään häämatkalle Kosin saarelle. Nyt 6.10. vuonna 2012 olemme myös HeValla mielessämme samat aikeet. Tätä salaisuutta olen pitänyt sisälläni jo monta kuukautta ihan lähimmiltänikin! Voin kertoa, ei ole ollut helppoa! :)

Arvaatteko, mihin tie vie? Sen voin luvata, että nokka EI ole tällä kertaa kohti pohjoista! :) 

The Wedding

Poikkeuksellisen rankan viikon jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun arjen velvoitteet on lähes tulkoon hoidossa ja edessä hyvin lähellä häämöttää viikonloppu, joka on tarkoitus viettää viimeistä piirtoa myöten juhlahumussa. Tasan 10 vuotta sitten sanoimme kultani kanssa tahdon toisillemme Raahen kirkossa ja moista merkkipaalua ei kannata, eikä voi jättää juhlimatta. Love is in the air!  Ja kuten luvattu, pyynnöstänne the hääpostaus!

Olemme molemmat varttuneet Raahen piskuisessa kaupungissa ja kuusi vuotta minua vanhempi Make on rällännyt naapuriimme mopolla, kun meikä-prinsessa vielä leikki päivittäisiä barbie-leikkejäni pihamaalla ja haaveilin omasta prinssistäni tietysti. Enpä silloin tiennyt, että vuosia myöhemmin mopopoika ja minä tapaamme seurakunnan nuorisotoiminnassa ja lopulta astelemme vihille reilusti yli sadan ihmisen todistaessa rakkauden sinettiämme.

Ja ylläni on hääpuku numero 5! *Hihittelyä teidän arvailuille* (Lapsuuden ystäväni Vippekin viikonloppuna ilmoitti minulle, että ainakaan puku ei ollut numero 5, vaikka hän sentään oli häissäkin paikalla! :) Se taitaa kertoa siitä, että 10 vuotta todella on pitkä aika.)

Tämä on ehkä lempikuvani kaikista. Kuninkaalliset puitteet, hovineidot ympärillä, kansa odottaa ulkona ja mies kantaa kimppua! :)

Lokakuun viides oli vuonna 2002  erittäin kaunis päivä. Asuimme tuossa kirkkoa vastapäätä näkyvässä keltaisessa talossa ja muistan elävästi viime hetket ennen kirkolle lähtöä, kun odotimme minuuttien kulumista. Kyllähän se jännitti! 

Kaikki varmaan hymyilevät minulle, kun olen niin häikäisevä morsian...

...jaa, eikö ne katsovatkin sulhasta, jolle riisi-kostetaan jostakin bestman-tepposista vuosien takaa...

Isä mittailee taivasta, "miten tästä selvitään!" :D Meikäläinen on askarrellyt 150 rautalankajalan varassa seisoskelevaa unikkoa pöytiin hääapureiden kanssa, mutta eihän ne kukkaset pysyneetkään pystyssä ja viime hetken paniikissa leikeltiin hätäavuksi 150 styroksijalkaa, jotta idea saadaan toteutettua. Unikkohäät piti saada, ja saatiin. 

Meille lahjoitettiin onnen avaimet ja hyvin ovat onneksi toimineet <3

Voi näitä syöttämisilmeitä :D

Sukkanauhat ja kimppu ilmaan ja virallinen osuus on ohi. Tästä osuudesta on jäänyt mieleen isän ilme, kun Make kaivaa sukkanauhaa hampailla mekon alta... :D

Nykyinen kummilapsemme isä toimi autonkuljettajanamme ja suoriutui tehtävästään erittäin hyvin. Hän sain luotua tilanteeseen jotenkin erityisen arvokkaan tunnelman samalla kun meillä oli tosi hauskaa. Hääautoksi meille oli lainattu vanhaa Mersua, jolla kelpasi körötellä jatkoille Meripelastusseuran majalle.

Jatkoilla meitä odotti yllätys. Tanssikurssilla treenattu häävalssikappaleemme ei tullutkaan nauhalta, kuten harjoiteltu oli, vaan saapuessamme ihmiset hajaantuivat kahtia ja takaa paljastui jousiduo, joka soitti kappaleen livenä. Ihana yllätys, mutta hartaasti tapaillut askeleet eivät aivan nappiin uusiin tahteihin osuneet xD (Se oli varmasti hirveännäköistä menoa, mutta kukaan ei onneksi raaskinut huomauttaa.)

Parasta on, että tuo katse on säilynyt.

Ohjelma jatkui perinteisissä merkeissä mm. morsiammen ryöstöllä ja sulhanen sai laulaa neidon takaisin

Kun jatkot oli saatu juhlittua, lähdimme kuljettajamme kyyditsemänä kohti Pyhäjoen hautausmaata. Kävimme illan päätteeksi Maken äidin haudalla. Hetki on jäänyt mieleen yhtenä merkittävimmistä kohdista päivässämme. Kun nousimme autosta hautausmaalla, Make pohti surullisena ääneen, että olisi niin mahtavaa saada joku merkki, että äiti on nähnyt jostain kaukaa tämän tärkeän päivän. Ja sitten - samalla sekunnilla - kaikki hautausmaan valot sammuivat! Merkki! Seisoimme tähtitaivaan alla ja hetki oli todella tunteikas.

Myöhään yöllä saavuimme Oulun Edenin hääsviittiin, jossa meitä odotti siskon järjestämiä källejä. Tyypit olivat saaneet vastaanoton väittämään että meille ei olekaan sviittiä ja meinasin jo hieman hiiltyä ennen kun respan nainen paljasti totuuden ja "lähetti terveiset". Sviitissä oli myös käyty laittamassa sänky täyteen unikon terälehtiä ja tuotu kuohuvaa. Sen siitä saa, kun menee paljastamaan suunnitelmansa!

Seuraavana aamuna uskollinen kuljettajamme oli meitä vastassa ja matka jatkui kohti... no siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

20 vs. 30 / Mitä 10 vuodessa on muuttunut?

Sain juuri nipun vanhoja valokuvia valokuvaamosta digitoituna levylle. Seuraavan viikon aikana saattaakin olla tulossa jonkin verran muisteluja menneestä ja pikku-Ullettimesta. Mitä viimeisen 10 vuoden aikana on muuttunut? Mikä on mennyt parempaan mikä huonompaan päin? Siihen pieni katsaus  nyt näin perjantai-illassa. Tunnistaisitko helposti meikäläisen tuosta kuvasta vasemmalta? :)

- Hiukset. Viihdyn paremmin tummatukkaisena, vaikka värjääminen onkin kallista ja vaivalloista (etenkin kun se tapahtuu 600 km päässä kotoa nykyisin). Saa nähdä onko brunettius tullut jäädäkseen lopullisesti näistä käytännön ongelmista ja allergiarajoitteista johtuen.

- Kilot. Tässä kategoriassa palaisin mielihyvin 10 vuoden takaiseen tilanteeseen :) Elämä tosin muuten on paljon kivempaa nyt kun silloisena dieetteilyn ja rajoitteineisuuden aikakautena.

- Vaatteet. Olen mielestäni löytänyt omaa tyyliäni paremmin kolmikymppisenä kuin parikymppisenä. Kuvan musta paita oli kuitenkin niin ultimate-suosikkini, etten ole sitä raskinut vieläkään hävittää.

- Aikuismaisuus. On laskenut kuin lehmänhäntä. Kaksikymppisenä tunsin olevani niin aikuinen ja tietäväinen että. Vuosi vuodelta olen kuitenkin huomannut tietäväni vähemmän ja vähemmän mistään mitään. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista.

- Itsetuntemus- ja varmuus. Se sentään on 10 vuodessa lisääntynyt roppakaupalla. Armollisuus itseä kohtaan onkin mielestäni ikääntymisen parhaita puolia. Kuvittelen, että nelikymppisenä täytyy sitten olla ihan rautaa olla juuri se kuka on.

Enpä haluaisi palata enää kaksikymppiseksi. Kyllä näin on paljon parempi. 

Breaking news!

Poikkeuksellisesti pakko tehdä vielä toinen postaus tälle illalle, sillä löytyi niin merkittävä tutkimustieto, että on pakko jakaa se teillekin heti. Tällaista tieteellisesti erittäin oleellista tietoa ei vain voi jättää jakamatta täällä älyllisten uutisten kärkimediassa. 

Endometrioosin sairastaminen muuttui yhtäkkiä paljon siedettävämmäksi probleemaksi kohdallani. Taidankin perua leikkaukseen menon heti, ettei hemaisevaisuuteni vain katoa. Lue koko juttu tästä! 

Syksyn selviytymissuunnitelmia

Vieläkin tämä koittanut syksy tuntuu jotenkin niin pahalta. Ulkona on satanut vettä koko päivän, joten se siitä ruskaretkestä. Sadetta pitävät takit ovat niin rumia ja epänaisellisia, että niitä ei ole. Päädyttiin pelailemaan lautapelejä ja suunnittelemaan syksyn menoja. Nyt illalla selaillessani kalenteria huomasin, että onneksi joka kuukaudelle on jotakin kohokohtia jo merkittynä, joten ehkä tästä loppuvuodesta saatetaan selvitä. Tässäpä kurkistusta syksysuunnitelmiimme:

Hääpäivä. Lokakuun 5. päivä tulee täyteen tasan 10 vuotta siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon Raahen kirkossa. Hääpäivänjuhlimissuunnitelmat jääkööt vielä paljastamatta täällä, mutta ajallaan niistä sitten kuulette. (Ja Inkan toiveesta myös hääpostausta on tulossa).

Lintsin valokarnevaalit. Ollaan sovittu muutamien kaiffareiden kanssa, että mennään Lintsille valokarnevaalien aikaan lokakuussa. Itse en niin hirveästi perusta huvipuistoista, mutta kyllä valot, maailmanpyörä ja hyvä seura riittävät syyksi vierailla tapahtumassa jo toistamiseen. 

Mökille. Lokakuun lopussa aion vierailla Oulussa seuraavan kerran. Haaveissa siintää päästä käymään mökkeilemässä, kun edellinen kerta meni sairastelujen takia mönkään.

J Lon keikka. Nainen, joka keikkuu tekemälläni kauneimpien naisten -listallakin saapuu ensimmäistä kertaa Helsinkiin marraskuussa ja team Ulletin-Maksutin istuu Hartwall Areenan hattuhyllyllä teatterikiikareiden kanssa seuraamassa silmä tarkkana show'ta, joka toivottavasti räjäyttää marraskuun ankeuden maata kiertävälle radalle!

Tytöt Helsingissä. Marraskuun iloihin kuuluu myös se, että tämä jengi kokoontuu jälleen! Watch out Helsinki ;)

Ullettimen joulukylän avajaiset. Koska emme ole tänä(kään) jouluna kotona, olen päättänyt ratkaista joulunlaittamiskaipuuni siten, että Ullettimen joulukylä avataan ensimmäisenä adventtina Helsingin kotiimme. Olen kerännyt joulupalloja ulkomailta jo vuosia ja viime Oulun reissulta toin osan palloista Helsinkiin, seuraavalla kerralla tulee loput. Vihdoin ja viimein pääsen laittamaan pallot esille! Meillä tulee olemaan joulukuusi ja amerikkatyylin överit joulukoristeet koko joulukuun, siitä lähdetään! 

Kabaree. Ystävämme Pax esiintyy koko loppuvuoden Peacockissa "ihan mahdottomassa kabareessa" kaikkien Suomen ykkösstarbojen rinnalla. Ollaan jo nyt niiin ylpeitä frendistämme, kun hänen vasta Helsinkiin muuttanut naamansa komeilee kilometrin korkuisena talon seinässä Kampissa ja liuhuu ohi ratikoiden ja bussien kyljessä. Kreisiä, ihan niinku leffoissa!

Joulu Oulussa. Olen viettänyt kaikki elämäni joulut kolmessa eri paikassa: lapsuudenkodissani, siskoni luona tai New Yorkissa. Koska viime vuonna vuorossa oli amerikkalainen joulu, tänä vuonna vuorossa on joulu siskon perheen luona. Lapsuuskotini myytiin kun olin 18 ja sen jälkeen on pitänyt opetella tuntemaan jouluiloa aikusten maailmassa. Lapsen jouluhan on aivan omanlaisensa taianomainen kokemus, jonka tunnelmaan ei aikuisena pääse enää oikein mitenkään. Pepsi kuvasi joulumainoksensa viime vuonna Oulun torilla ja jos minulta kysytään, joulu Oulussa saisi näyttää juuri tuolta joka vuosi! :)

Ps. Soittelin tänään äitille, että ollaan varattu matkat Ouluun joulua varten. Kysyin puhelun aluksi, että mitä hän on tekemässä ja sain vastauksen, jota en ihan odottanut. "Luen tässä kahta löytämääni hyvää matkablogia. Toisessa kolme nuorta miestä suuntaavat autolla Etelä-Afrikkaan, toisessa motoristipariskunta reissaa Aasian halki." Ihana äiti! Ei tarvitse hirveänä miettiä, että mistä olen kroonisen matkakuumeeni perinyt! Tässäpä linkit näihin mainittuihin blogeihin, vaikuttavat ihan kiinnostavilta: 

www.easy-rider.fi

www.barentsiltapoytavuorille.fi

Kuvat: 2, 4 ja 8 Google

USA Top 8 by Ulletin

Facebookin ansiosta sain yhteyden vanhaan-uuteen kaveriini, joka on muuttanut miehensä kanssa San Diegoon. Laura kyseli matkavinkkejä USA:sta ja päätinkin sen innoittamana kaivella vähän albumeja ja  tehdä listauksen suosikkipaikoista, joissa olen päässyt vierailemaan (Nycistä on ehkä jo tässä blogissa puhuttu tarpeeksi, joten jätän sen tästä nyt ulkopuolelle suosiolla). Viime aikojen matkapainotteisten aiheiden jälkeen lupaan seuraavaksi kirjoitella ajankohtaisemmista aiheista eli vapusta. Mutta nyt kuitenkin USA Top 8 by Ulletin (sekalaisessa järjestyksessä):

1. Sonoran aavikko  

Sonoran aavikko on kaktuksia kasvava aavikko Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, Arizonan ja kaakkoisen Kalifornian sekä Meksikon Sonoran osavaltioissa. Sonora tunnetaan pitkistä saguaro-kakstuksista. Jättikaktus kasvaa 15 metriä korkeaksi ja painaa useita tonneja. Ainutlaatuinen paikka vertaansa vailla.

2. Newport Beach / Orange County (O.C)

Ainakin kaikkia O.C-sarjaa katsoneita (kuten meikäläistä) kiinnostava kaupunki Orange Countyn piirikunnassa Kaliforniassa on Newport Beach, joka tunnetaan rikkaista asukkaistaan, miljoonien arvoisista taloista sekä surffaajien suosimasta upeasta Huntington Beachistä. Yhtä hieno paikka livenä kuin tv-sarjoissa.

3. Grand Canyon

Grand Canyon - yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ei esittelyjä kaipaa. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Me ajettiin kanjonille Las Vegasista ja Flagstaff taisi olla läheisin kaupunki tällä kohtaa. Myös tämä pohjois-Arizonassa sijaitseva Flagstaff on näkemisenarvoinen paikka. Unreal.

4. Los Angeles

Montakohan visiittiä enkelten kaupunkiin tarvittaisiin, että siitä voisi kattavasti sanoa jotain - niin iso se on! Me kierrettiin perusnähtävyyksiä kuten...

...Mullholland Drive eli tie Santa Monican vuorilla, josta on huikaisevat näkymät kaupunkiin ja Hollywood-kyltille. 

... Walk of Fame, kävelykatu Hollywoodissa, jossa on yli 2 000 tähteä, joista jokainen on omistettu jollekin julkisuuden henkilölle hänen työstään viihdeteollisuuden hyväksi.

... Universal Studiot, joka oli kyllä makein nähtävyys ikinä. Universal Studiot on yksi Yhdysvaltain suurimmista elokuvastudioista ja kierroksella päästiin näkemään Täydellisten naisten kotikatu Wisteria Lane, joka oli kyllä aivan mahtavaa kaltaiselleni fanille. Toinen suuri viihdekompleksi Disney Land ei tehnyt puolestaan mitään vaikutusta minuun, sillä en ole erityisemmin huvipuistoihminen kerran Lintsillä sattuneen niskavamman takia. Muihin Losin mahtavuuksiin lukeutui kiertoajelu Hollywoodissa, jossa avoautolla käytiin katsomassa superjulkkisten koteja paikallisen oppaan johdolla.

4. Las Vegas

Samaan syssyyn keinotekoisten nähtävyyskohteiden listalle on sopivaa lisätä Las Vegas. Kaikessa hörhöydessään ja kimalluksessaan kaupunki on ehdottomasti nähtävä, ainakin kerran elämässä. Ei välttämättä montaa kertaa. Yleisesti Las Vegas -nimellä viitataan puhekielessä Las Vegas Strippiin, joka on 6,4 kilometriä pitkä osa Las Vegas Boulevardia, jossa sijaitsee pääosa alueen kasinoista. Vastoin yleistä luuloa Strip ei kuitenkaan edes kuulu Las Vegasin kaupunkiin, vaan sijaitsee pääosin Clarkin piirikunnan epäitsenäisten asutuskeskusten alueilla. (Näin se Wikipedian lukeminen sivistää!)

5. Boston ja Cambridge

Sitten toiselle puolelle USA:ta. Boston on yksi Yhdysvaltojen vanhimmista kaupungeista ja on Massachusettsin osavaltion pääkaupunki. Bostonin esikaupungissa Cambridgessä sijaitsee Yhdysvaltain vanhin yliopisto Harvard (kuvissa). Boston on New Yorkin ohella Yhdysvaltain ainoita eurooppalaistyyppisiä tiiviitä kaupunkeja. Useimmat muut suurkaupungit ovat moottoriteihin tukeutuvia ja väljemmin rakennettuja, joten USA:ta reissatessa Boston erottuu kyllä selkeästi monista muista kaupungeista omaleimaisena kokemuksena.

6. Lordship / Connecticut

Connecticutin osavaltiossa sijaitsee kyläpahainen nimeltä Lordship. Satuimme päätymään tähän pikkupaikkaan summamutikalla. Bostonista lähtiessämme katsoimme Google mapsista lähinnä merta olevan hotellin ja ajoimme sinne yöksi. Connecticutin ja  erityisesti Lordshipin seutu osoittautui hurmaavaksi Uuden Englannin alueeksi, jossa nähtiin mm. hienoja huviloita päivän valolla (yöllä ne tuntuivat kummitustaloita) ja haikaroita.

 

7. Honolulu

Havaijin saarten pääkaupunki Honolulu sijaitsee Oahun saarella Tyynellämerellä. Aijaijai, mikä paratiisi se onkaan. Ei käärmeitä, eikä hämähäkkejä, voitteko kuvitella! Aina hellivä kesä ja värit loistavat kirkkaana. Saarta on mahtava tutkia niin pyörällä, skootterilla kuin autollakin. Kiinnostavia nähtävyyksiä ovat Pearl harbour, Waikikin ranta, polynesialaisen kulttuurin perinneillat (luaut), Diamond headin kraateri ja mm. Dolen ananasfarmi. Tämä paikka oli kyllä ihan parasta Amerikkaa dinereineen, pilvenpiirtäjineen ja täydellisine luontoineen. Emme ehtineet vierailla muilla Havaijin saarilla, joten monta syytä kutsuu palaamaan paratiisiin jonain päivänä.

8. San Diego

San Diegosta on turha meikäläisen alkaa vinkkailemaan ainakaan Lauralle, joka kerran asuu kaupungissa. Mutta en voinut sitä jättää pois listalta, sillä niin mieluinen kaupunki se minulle oli lyhyestä vierailusta huolimatta. Parhaimpina paloina mieleen täältä jäivät luonnon vehreys, kaunis arkkitehtuuri kaupungin keskustassa, fantastinen Horton Plaza -ostoskeskus (kuva piti ihan googlettaa tähän lisättäväksi), Sea Worldin Free Willy -valas-show, La Quinta Inn -hotelli ja Meksikon läheisyys. Kävimme vaaraa uhmaten Meksikossa Tijuanassa, jonne meneminen oli ainakin siihen aikaan supervaarallista huumesodan takia. Ihmettelimme, kun kadut olivat ihan autioita valkoihoisista ja monet liikkeet olivat kiinni. Poliiseja näkyi rynkkyaseiden kanssa kadulla ja oli jotenkin kummallinen tunnelma. Vasta USA:n puolella kuulimme, että kaupunkiin ei olisi ollut missään nimessä menemistä, sillä siellä oli vast'ikään lukuiset sivulliset tulleet surmatuiksi huumekahinoissa. Aijaa hupsista! Tijuana jäi kuitenkin mieleen suurena elämyksenä ja kokemuksena. Kuten myös San Diegosta Los Angelesiin kulkeva rantatie.

Oh, taidankin lopettaa tämän postauksen näihin Kalifornian rantatien ihaniin surffikylämuistoihin... ennen kuin kaukokaipuu käy ylitse pääsemättömäksi. Nyt kuitenkin haikailut sikseen ja vapun viettoon!

IHANAA VAPPUA KAIKILLE!!! Aurinko näyttää paistavan! Jeee! 

Ps. Ylihuomenna saadaan tietää onko green card -arvonnassa onni käynyt! Jännää! :) Tiedämme ainakin neljä tuttua, jotka ovat voittaneet työluvan ja muuttaneet sen myötä Jenkkilään, joten ei se ihan mahdotonta ole. Ehkäpä pääsen päivittämään tätä listaa vielä joskus uusilla kohteilla! Peukut pystyyn!