The Wedding

Poikkeuksellisen rankan viikon jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun arjen velvoitteet on lähes tulkoon hoidossa ja edessä hyvin lähellä häämöttää viikonloppu, joka on tarkoitus viettää viimeistä piirtoa myöten juhlahumussa. Tasan 10 vuotta sitten sanoimme kultani kanssa tahdon toisillemme Raahen kirkossa ja moista merkkipaalua ei kannata, eikä voi jättää juhlimatta. Love is in the air!  Ja kuten luvattu, pyynnöstänne the hääpostaus!


Olemme molemmat varttuneet Raahen piskuisessa kaupungissa ja kuusi vuotta minua vanhempi Make on rällännyt naapuriimme mopolla, kun meikä-prinsessa vielä leikki päivittäisiä barbie-leikkejäni pihamaalla ja haaveilin omasta prinssistäni tietysti. Enpä silloin tiennyt, että vuosia myöhemmin mopopoika ja minä tapaamme seurakunnan nuorisotoiminnassa ja lopulta astelemme vihille reilusti yli sadan ihmisen todistaessa rakkauden sinettiämme.



Ja ylläni on hääpuku numero 5! *Hihittelyä teidän arvailuille* (Lapsuuden ystäväni Vippekin viikonloppuna ilmoitti minulle, että ainakaan puku ei ollut numero 5, vaikka hän sentään oli häissäkin paikalla! :) Se taitaa kertoa siitä, että 10 vuotta todella on pitkä aika.)



Tämä on ehkä lempikuvani kaikista. Kuninkaalliset puitteet, hovineidot ympärillä, kansa odottaa ulkona ja mies kantaa kimppua! :)



Lokakuun viides oli vuonna 2002  erittäin kaunis päivä. Asuimme tuossa kirkkoa vastapäätä näkyvässä keltaisessa talossa ja muistan elävästi viime hetket ennen kirkolle lähtöä, kun odotimme minuuttien kulumista. Kyllähän se jännitti! 



Kaikki varmaan hymyilevät minulle, kun olen niin häikäisevä morsian...


...jaa, eikö ne katsovatkin sulhasta, jolle riisi-kostetaan jostakin bestman-tepposista vuosien takaa...


Isä mittailee taivasta, "miten tästä selvitään!" :D Meikäläinen on askarrellyt 150 rautalankajalan varassa seisoskelevaa unikkoa pöytiin hääapureiden kanssa, mutta eihän ne kukkaset pysyneetkään pystyssä ja viime hetken paniikissa leikeltiin hätäavuksi 150 styroksijalkaa, jotta idea saadaan toteutettua. Unikkohäät piti saada, ja saatiin. 



Meille lahjoitettiin onnen avaimet ja hyvin ovat onneksi toimineet <3




Voi näitä syöttämisilmeitä :D





Sukkanauhat ja kimppu ilmaan ja virallinen osuus on ohi. Tästä osuudesta on jäänyt mieleen isän ilme, kun Make kaivaa sukkanauhaa hampailla mekon alta... :D


Nykyinen kummilapsemme isä toimi autonkuljettajanamme ja suoriutui tehtävästään erittäin hyvin. Hän sain luotua tilanteeseen jotenkin erityisen arvokkaan tunnelman samalla kun meillä oli tosi hauskaa. Hääautoksi meille oli lainattu vanhaa Mersua, jolla kelpasi körötellä jatkoille Meripelastusseuran majalle.


Jatkoilla meitä odotti yllätys. Tanssikurssilla treenattu häävalssikappaleemme ei tullutkaan nauhalta, kuten harjoiteltu oli, vaan saapuessamme ihmiset hajaantuivat kahtia ja takaa paljastui jousiduo, joka soitti kappaleen livenä. Ihana yllätys, mutta hartaasti tapaillut askeleet eivät aivan nappiin uusiin tahteihin osuneet xD (Se oli varmasti hirveännäköistä menoa, mutta kukaan ei onneksi raaskinut huomauttaa.)


Parasta on, että tuo katse on säilynyt.


Ohjelma jatkui perinteisissä merkeissä mm. morsiammen ryöstöllä ja sulhanen sai laulaa neidon takaisin


Kun jatkot oli saatu juhlittua, lähdimme kuljettajamme kyyditsemänä kohti Pyhäjoen hautausmaata. Kävimme illan päätteeksi Maken äidin haudalla. Hetki on jäänyt mieleen yhtenä merkittävimmistä kohdista päivässämme. Kun nousimme autosta hautausmaalla, Make pohti surullisena ääneen, että olisi niin mahtavaa saada joku merkki, että äiti on nähnyt jostain kaukaa tämän tärkeän päivän. Ja sitten - samalla sekunnilla - kaikki hautausmaan valot sammuivat! Merkki! Seisoimme tähtitaivaan alla ja hetki oli todella tunteikas.


Myöhään yöllä saavuimme Oulun Edenin hääsviittiin, jossa meitä odotti siskon järjestämiä källejä. Tyypit olivat saaneet vastaanoton väittämään että meille ei olekaan sviittiä ja meinasin jo hieman hiiltyä ennen kun respan nainen paljasti totuuden ja "lähetti terveiset". Sviitissä oli myös käyty laittamassa sänky täyteen unikon terälehtiä ja tuotu kuohuvaa. Sen siitä saa, kun menee paljastamaan suunnitelmansa!


Seuraavana aamuna uskollinen kuljettajamme oli meitä vastassa ja matka jatkui kohti... no siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

6 kommenttia

  1. Aaaaaa, ihanaa! ♥ Maailman kaunein morsian!

    Ja mää tommonen aivan pikkunen x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää olit kyllä ite maailman kaunein morsian ja morsiusneito <3 :)

      Poista
  2. Niin ihana kirjotus että mua itketti (no yllätys :D) Te olitte ihana pari kymmenen vuotta sitten ja ootte vieläkin, meidän kaikkien toteemi! <3 Ihanaa viikonloppua, nauttikaa, ootte sen niin ansainnu! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaw, kiitos mussu! Niin ihanaa, että teillä on edessä kaikki nämä häämukavuudet <3 :)

      Poista
  3. Voi ei miten ihana postaus! Vähän oli pakko tihruttaa itkua, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja oot niin kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaww, ihana jos tykkäsit <3 Ja kiitos että patistelit mua skannauttamaan nämä kuvat digitaalisiksi! En tiedä olisinko muuten ikinä hoksannut!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!