Dream big or go home

Asunto on ollut nyt kaksi viikkoa myynnissä. Heti myyntiin laittoa seuranneena päivänä medioissa kohistiin, että tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista on lykännyt tai luopunut kokonaan aikeistaan ostaa uusi asunto kiihtyvän inflaation ja nousevien korkojen vuoksi. 

Ensimmäisellä viikolla muutama kiinnostunut kävi katsomassa asuntoa. Sitten hiljeni. Elämän suunnittelu tuntui menevän entistä hankalammaksi ja jatkuva asioiden pyörittely alkoi taas raastaa hermoja. (Harmikseni olen saanut huomata olevani paljon kontrollifriikimpi huolehtija kuin olen tajunnutkaan.)

Positiivista sen sijaan on ollut se, että kalenteri on alkanut taas täyttyä kivoista menoista, melkein kuin ennen vanhaan! Olin Yhdysvaltain Suomen suurlähetystössä matkailuteemaisella aamiaisella tutustumassa The Great American West -osavaltioiden matkailumahdollisuuksiin. Tilaisuuden jälkeen pursusin ideoita. Kotiin kannetut esitteet ovat levällään tässä pöydällä ja tuntuu, että pelkästään Amerikan kartan katsominen voimaannuttaa mieltä. 

Myös muita kivoja kutsuja on tipahdellut postiluukusta, kuten kutsu UIT:n kevätrevyyn ensi-iltaan. Mikä riemupläjäys! Ja pääsinpä lentämäänkin pitkästä aikaa, kun piipahdin korona-ajan selviytymisprojektiksi hankitulla mökillä Raahessa alkuviikolla. Nämä kaikki tapahtumat ovat kannatelleet epävarmuudessa eteenpäin.

Oulun lentokentällä huomasin kaverini stoorissa maininnan The Harlins -sarjasta. Veeran saatesanat pysäyttivät. Hän kertoi sarjan olevan hyvää vastapainoa siihen, jos kyllästyttää, että aina ajatellaan vaan sitä, mikä on ”järkevää” tai mitä muut ajattelevat. Päätin laittaa The Harlinsit pyörimään heti kotiin päästyäni, ja niin tein. 

Tänään olen edennyt kymmenenteen jaksoon ja siinä Renny toteaa, että elämässä ei pidä suostua kynnysmaton rooliin. Johanna jatkaa arvelevansa, että tosi moni kamppailee sen kanssa, että luulee, ettei jotenkin ansaitse tiettyjä asioita. Keskustelu päättyy toteamukseen, että jos tyydyt ajatukseen, ettei parempaakaan varmaan tule tai sitä ei ansaitse, niin silloin mitään parempaa ei ihan varmasti tule. Omalla ajattelulla ei pidä estää asioita tapahtumasta. Pitää uskaltaa nauttia tästä ihanasta elämästä ja siitä, että on unelmia. ”Dream big or go home”!  

Mietin näitä sanoja juoksulenkillä kunnes Kaija Koo vei huomioni. "Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet tarvi lupaa keneltäkään. Oot liian kaunis häpeemään, etkä voi yhtään mitään menettää. Joten anna mennä, joten anna mennä." 

Ja minä annoin. Juoksin täysiä, suorastaan lensin. Sillä hetkellä taas tiesin sen. 

Ensi talvena ei palella.

Kuva kotoa: Mikko Arhippainen