Ensimmäinen vitsi

Bloggaajan elämä on kyllä aika huvittavaa. Isosiskoni oli kysynyt eilen äidiltä, että onkohan se Ulla kunnossa, kun se ei ole kirjoittanut mitään blogiin pitkään aikaan. Tajusin, että on ehkä aika ihan soittaa siskolle - mutta ehkä aika myös kirjoittaa tätä blogia.



Olen viime aikoina kyllä kirjoitellut blogia, sitä toista, josta olen aika innostunut. On todella hauskaa pitää blogia yhdessä kaverin kanssa ja intoilla rauhassa lempimatkakohteestaan asiaan vihkiytyneessä seurassa. Jotenkin arkiset aiheet ovat jääneet kakkokseksi bloggausaiheina, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että blogeista on mukava lukea myös ihan arkisia kuulumisia ihmiselämästä.

Mitä tänne sitten kuuluu sillä arkirintamalla? No katsotaan.

Tänä aamuna juoksin tyypilliseen tapaan kiireessä bussiin. Mukanani ollut kahvipurkki oli kaatunut ja levinnyt paperisen eväskassini pohjalle. Järkyttyneenä katsoin bussin toiseksi viimeisestä penkistä, kun pieni kahvinoro valui pitkin bussin lattiaa alaspäin enkä voinut oikein tehdä asialle mitään. Istuin jäykkänä nolostuksesta koko matkan nojaamatta selkänojaan.

Viime viikolla ostin uutta shampoota ja hoitoainetta. Sinä samaisena päivänä, kun olin julistanut lopettavani rahankäytön ja ostanut kuitenkin mm. lennot Ouluun ja kosmettiikkaa pilaten budjetin totaalisesti. Tänään pesin toisen kerran tällä uudella kombolla hiukset ja totesin, että pieleen meni. Kun shampoota levittää hiuksiin, vaikutelma muistuttaa hiekkapaperia. Takkuongelma, johon olin lähtenyt etsimään ratkialua, ei ratkennut poispestävällä hoitoaineella, mutta sain tilalle sähköiset hiukset, jotka valuvat pitkin päätä ja tarttuvat poskiin. Huh, näitä pitkätukkaisen huolia.

Virtuaalielämän ikkunani MacBook Pro -läppäri ja Iphone aiheuttavat myös harmaita hiuksia. Läppäri on alkanut hurista ja kuumentua. Kaipaisi ilmeisesti huoltoa, mutta sehän maksaa ja miten ilman läppäriä muka pitäisi pärjätä huollon aika? Puhelin rintamalla kaikki toimii, mutta muisti on täynnä kiitos reilun 5 000 valokuvan. Olen joutunut käyttämään bloggausaikaa teknisten asioiden miettimiseen ja arkistointiin.

Arkistoinnista puheenollen. Avioliittotodistuksemme on mennyt hukkaan. Kävimme tänään pienen operaation muodossa kämppämme katosta lattiaan läpi, mutta dokumenttia ei vain löytynyt. Tarvisin sitä sitten kun haen opiskelemaan todistamaan muuttunutta sukunimeä. Kaikki muut todistukset kastetodistuksesta lähtien kummitodistuksiin olivat kyllä tallessa, mutta en edes muista että olisimme ikinä saaneet ko dokumenttia. Kai sellainen kirkkohäissä kuitenkin annetaan?



Töissä on edelleen mielenkiintoista. Saamme joka päivä paperipostia eri puolilta maailmaa ja olen alkanut kerätä hienoja kirjekuoria ilmoitustaululleni. Azerbaidžan, Nigeria, Japani, Ghana - niin mahtavaa! Hakemusten takaa löytyy aina mielenkiintoista elämää: kotikoulua käyviä amerikkalaisia, vuotta 2067 eläviä nepalilaisia, kekseliäitä afrikkalaisia ja vaikka mitä mistä en tiennyt aiemmin mitään.

Hakijoiden elämäntarinat välähtävät toimistomme arjessa hetkisen vähintään paperien muodossa - usein myös kasvotusten, puhelimessa tai sähköpostilla - piristäen kulttuurieroista innostuvaa mieltäni. Pidempään kaikkea kuullut ja nähnyt kollegani lähetti tänään hauskan jutun sähköpostiini ja minä jaan se nyt teille. Blogihistoriani ensimmäinen vitsi tulee tässä:

Sähköpostia arabiopiskelijalta hänen isälleen:

Rakas Isä, Helsinki on ihana kaupunki, ihmiset ovat ystävällisiä ja minä viihdyn täällä todella hyvin. Toki häpeän hiukan sitä, että ajan yliopistolle joka aamu aidolla Kulta-Ferrari 559GTB:lläni, kun kaikki professorini ja monet luokkatovereistani kulkevat junalla.
Terveisin poikasi Nasser

Rakas Poikani, 20 miljoonaa USAn dollaria on nyt laitettu tilillesi. Ole ystävällinen äläkä nolaa perhettämme enää enempää. Mene ja osta myös sinä itsellesi juna.
Terveisin Isäsi

Ensi viikonloppuna toteutan lupaukseni ja lähden aistimaan turkoosia tunnelmaa ehdotuksestanne Flamingoon! Palataan silloin viimeistään asiaan! Oletteko vielä messissä näissä arkisissa menoissakin?