Kulttuurishokki

Olen kotona. Fyysisesti istun keittiönpöydän ääressä yöpuku päällä. Kello on kymmenen illalla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki on yhtä sekamelskaa. Heräsin kolmelta yöllä ja hengailin pirteänä neljä tuntia ennen kuin päätin kipaista "pikkuaamu-unille", jotka päättyivät sitten iltapäivällä viideltä, kun puhelin soi...

Make lähti työmatkalle Helsinkiin heti maanantaina ja itsekin hoitelin asioita koko päivän melko normaaliin tapaan ja kävimpä istumassa Tuiran biitsilläkin kaverin kanssa. Mutta tänään shokki jotenkin iski varmaan tuon unirytminkin takia. Halusin linnoittautua pimeään huoneeseen ja katselin vain lempileffoja peiton alla (ja tänään oli kuulemma kesän paras hellepäivä!)

Ajatukset ovat vielä koko ajan New Yorkissa, joten päätin aktivoitua sen verran, että lataan kuvat kamerasta koneelle. Mutta ihanasti Canonin kamerastani paljastui ominaisuus, että kun muistikortilla on yli 3000 kuvaa, niitä ei voi ladata koneelle ilman kortinlukijaa, jota minulla ei ole! Niinpä istuin vajaan tunteroisen poistellen tärähtäneitä kuvia, että sain matskun ulos laitteesta. Kuvia siis riittää pääni lisäksi myös kamerassa...

On ollut todella outoa palata kotiin. Lähtiessäni lähes 2,5 kk:tta sitten maassa oli lumi ja olin ihan kiinni uraelämässä. Nyt astuessani kotiin kaikki näytti ja tuoksui oudolta ja jotenkin pieneltä. Make oli jättänyt kämpän siistiin kuntoon (jonka onnistuin tuhoamaan hetkessä pömäyttäessäni laukut ja kassit auki). Oli ihana syödä suomi-ruokaa, nukkua omassa sängyssä puhtaissa lakanoissa ja käydä maailman parhaassa suihkussa. Maanantai-aamuna tunsin jopa hetkellisiä onnentunteita. Kiitollisuus tämän kevään onnellisuuden määrästä kupli sisälläni ja mieli oli jännittynyt tuntemattomasta tulevaisuudesta täynnä uusia jännittäviä seikkailuita.

Jostain syystä työkkärissä käynti kuitenkin tuhosi tuon fiiliksen ja pikkuhiljaa alkoi iskeä päälle vähän kauhua. Olen koittanut luoda mental imageja (mielikuvia) värikkäästä kotirouvan arjesta ja unelmatöistä, jotka vain nappaan kulman takaa kuleksimasta ja kas niin uudet seikkailut odottavat! Mutta sitten huomaan väsymyksen ja voimattomuuden, jonka myötä kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta.

On kai typerää edes alkaa miettiä tulevaisuutta ensimmäisinä päivinä, kun keho ja mieli ovat sekaisin kaikesta. Siispä sallin itselleni nyt hetken todellisuuspakoa leffojen ja kuvien maailmassa. Äsken tuli fiilis, että pitäisi rynnätä Mäkkärille ostamaan kokista muovimukissa ja ryystää sitä pillillä. Mutta koska en jaksa tehdä sitäkään, palaan takaisin Manhattanille roadtripille lähtöä edeltäviin tunnelmiin...

Kuten yleensä kaupunkilomailu ei ole mitään kevyttä puuhaa. Etenkään kun pitää ehtiä imeä kaikki vielä tekemätön ja käydä kaikissa lempipaikoissa - vielä kerran. Koko lomaviikon New York kylpi yli 30 asteen helteessä ja minä nautin. Aivan sama sille hyytymykselle ja heikotukselle, mikä päivin jälkeen oli. Helteellä tunnen itseni kauniiksi, hyvinvoivaksi ja elämässä täysillä kiinni olevaksi. Meillä oli ohjelmarunko viikolle, johon kuuluivat kaikki yhteiset pakolliset tekemiset niinkuin High Line -puisto, musikaali ja Coney Island.

Sitten välillä oli "vapaata ohjelmaa", jolloin kaikki säntäilivät ympäri Manhattania lempikaupoissaan ympäripyöreitä tunteja...

... ja Make koetti ymmärtää :)

Tiistaina mentiin katsomaan all time suosikki Mamma Mia -musikaali ja vietettiin Angelan Suomi-Amerikka polttareita (se on menossa naimisiin ens keväänä... ei se oo vielä kihloissa kyllä mutta kato varalta!)

Mirkka ei tullu, voi sitä tyttöä! Olis kannattanu, koska näytös sattui olemaan 4000. esitys, joka on vedetty Broadwaylla! Maailmankuulu Magnolia-leipomo lahjotti kaikille juhlan kunniaksi cupcaket! Mutta se oli pientä siihen verrattuna kuinka sairaaan hyvä musikaali jälleen oli! Huomasin, että Makekin tykkäs ihan hulluna - vaikka se olikin "mies" sen jälkeen ja oli vaan, että "joo olihan se ihan hyvä", mutta minä sanon että ihan hyvä my ass - se oli MAAILMAN PARAS!! (heti Leijona Kuningas -musikaalin jälkeen tai rinnalla... )

Cupcakeja, tiara ja musikaali... siitä on parhaat polttarit tehty! Ja seuraavana päivänä jatkettiin myös juhlien merkeissä, sillä olihan kyseessä viimeinen ilta New Yorkissa.

Järkättiin kotibileet Upper East Sidella ja tärkeimmät kaiffarit oli tietysti kutsuttu paikalle. Sain pienet Koreasta tuodut lahjat tytöiltä ja oli kyllä tosi ihana ilta.

Oltiin tosin vähän voipuneita superaktiivisesta shoppailupäivästä.. varsinkin Miksu, joka shoppaili aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihan täysillä. Jalkakylpy oli vähintä, mitä sen jälkeen voi tehdä...

Oli naurua...

...ja oli itkua, kun Ji Eun (kuvassa) ja Jenny lähtivät. Angela jäi yöksi ja siitä eroaminen seuraavana aamuna oli -ihan- kamalaa. Itkettiin vuolaita kyyneliä yhdessä ja luvattiin nähdä pian taas. Sitä odotellessa perustettiin yhteinen blogi, josta ehkä myöhemmin lisää.

On käsittämätöntä löytää korealainen sisko ja soulmate New Yorkista. Love you Angela!

Suremaan ei auttanut kuitenkaan jäädä, sillä yksi mieletön osuus reissusta oli vielä edessä! Roadtrip kohti Bostonia, Cambridgea ja tuntemattomia rantoja alkakoot! To be continued...