Illalla lähdimme viettämään Kaisan synttäreitä Helena Petäjistön suosittelemaan ravintolaan. Emme tienneet odottaa muuta kuin, että paikasta saa "mutkatonta ruokaa ja siellä on aito pariisilainen tunnelma". Paikkaan todellakaan ei ollut globaalisaatio iskenyt ja oli helppo kuvitella, että paikka oli ollut samanlainen ainakin sata vuotta! Tarjoilijat olivat kiharaviiksisiä vanhoja miehiä, joilla oli valkoiset essut, pikkutakit ja valkoinen pyyhe käsivarrellaan. Paikan seinät olivat keltaista kaakelia, jossa oli sinisiä kukkia. Pöydät oli aseteltu kaikki toisiinsa kiinni seinän viereen niin, että pöydän taakse ei päässyt ilman, että tarjoilijaherrat tulivat siirtämään pöydän.
Ravintolan keskellä oli tarjoilijoiden pöytä, jossa he leikkelivät kanaa ja kasasivat annoksia. Naapuripöydässä syötiin raakaa jauhenlihaa ja sisäelin"kakkua", joka oli koristeltu kokonaisilla keitetyillä perunoilla ja kokonaisilla isoilla makkaroilla. Menu oli kokonaan ranskaksi, mutta onneksi saimme tarjoilijalta sen verran englanninkielistä palvelua, että meille tuli vähän perinteisemmät liha-annokset. Ruoka todella oli mutkatonta (mun mielestä aika mautonta) ja hintaa annoksille per naama juomineen tuli noin 50 euroa.
Ei jääty paikkaan jälkiruualle vaan lähdimme kotikadullamme sijaitsevaan viihtyisään pubiin ja tilasimme Kaisan synttäreiden kunniaksi shampanjapullon. Istuimme lämpimässä pimeässä yössä ulkona eri väristen kynttilälyhtyjen valaistessa hiljaista katua. Luulen, että Kaisan synttäripäivä oli ihan onnistunut.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!