11.4.09 Ulkomaan kirjeenvaihtajan kantapaikassa

Luulin, että se on vain tarua, että pariisilaiset kulkevat kaduilla patonki kourassa paskeri päässä. Mutta ei näytä olevan! No ehkä paskeripäisiä ranskalaisia ei ole niin paljoa näkynyt, mutta patonkia kyllä kannellaan käsissä kaikkialla. Me puolestamme kantelimme leipomosta croisantit ja leivokset hotellin läheiselle aukiolle ja aloimme nauttimaan ruuasta sekä vastapäisen paloaseman kuntopiiriä tekevistä palomiehistä. Eikäkö paloautoista!

Matka jatkui ja käpyttelimme katsastamaan valtavan Notre Damen ja Make ei sanojensa mukaan meinannut millään päästä yli massiivisen kirkon tekemästä vaikutuksesta. Sisälle ei ollut mitään asiaa valtavien jonojen takia, mutta no voi harmi, otettiin drop in - drop off -laiva alle ja keinuttiin Eiffel-tornille.


Tämän talon ullakkohuoneistossa vanhempi mieshenkilö hoiteli ranskalisella parvekkeella kasvavia kukkiaan. Vaatimattomasta asuinpaikasta oli näkymät Notre Damelle. Pieni kateuden poikanen ehkä vilahti mielessä... tosin meilläki on komeat maisemat Kuusamon tielle...

Ihastelimme jättimäistä tornia ja mussuteltiin jätskiä. Oli ihana istua vihreällä nurmikolla, voi kesä! Miinuspuolena tässä kesässä on se, että siitepölyallergia on hyökännyt, mutta onneksi Ranskassakin myydään lääkkeitä.

Siinä eräs kaunis syyllinen kutitukseen :)

Peksu ihan innoissaan Shakespearen kirjakaupassa.

Illalla lähdimme viettämään Kaisan synttäreitä Helena Petäjistön suosittelemaan ravintolaan. Emme tienneet odottaa muuta kuin, että paikasta saa "mutkatonta ruokaa ja siellä on aito pariisilainen tunnelma". Paikkaan todellakaan ei ollut globaalisaatio iskenyt ja oli helppo kuvitella, että paikka oli ollut samanlainen ainakin sata vuotta! Tarjoilijat olivat kiharaviiksisiä vanhoja miehiä, joilla oli valkoiset essut, pikkutakit ja valkoinen pyyhe käsivarrellaan. Paikan seinät olivat keltaista kaakelia, jossa oli sinisiä kukkia. Pöydät oli aseteltu kaikki toisiinsa kiinni seinän viereen niin, että pöydän taakse ei päässyt ilman, että tarjoilijaherrat tulivat siirtämään pöydän.

Ravintolan keskellä oli tarjoilijoiden pöytä, jossa he leikkelivät kanaa ja kasasivat annoksia. Naapuripöydässä syötiin raakaa jauhenlihaa ja sisäelin"kakkua", joka oli koristeltu kokonaisilla keitetyillä perunoilla ja kokonaisilla isoilla makkaroilla. Menu oli kokonaan ranskaksi, mutta onneksi saimme tarjoilijalta sen verran englanninkielistä palvelua, että meille tuli vähän perinteisemmät liha-annokset. Ruoka todella oli mutkatonta (mun mielestä aika mautonta) ja hintaa annoksille per naama juomineen tuli noin 50 euroa.

Ei jääty paikkaan jälkiruualle vaan lähdimme kotikadullamme sijaitsevaan viihtyisään pubiin ja tilasimme Kaisan synttäreiden kunniaksi shampanjapullon. Istuimme lämpimässä pimeässä yössä ulkona eri väristen kynttilälyhtyjen valaistessa hiljaista katua. Luulen, että Kaisan synttäripäivä oli ihan onnistunut.