Kaktusten kaupunki Tucson tänään

Tucson, Tucson, Tucson. Lepopäivämme käynnistyi aamutuimaan niin leppoisissa merkeissä hotellin uima-altaalla, että päätimme jäädä Tucsoniin pidemmäksi aikaa kuin suunnitelma on ollut. Jatkoimme hotellivarausta yhdellä vuorokaudella eli jäämme tänne keskiviikkoon saakka.

Yli 40 asteeseen noussut päivälämpötila sai meidät tekemään suunnitelmia reitin muuttamiseksi lisää. Phoenixiin on luvattu viikonlopuksi viittäkymmentä celsiusta lähentelevät kelit ja se menee jo liiallisuuksiin. Se kävi tänään ilmi, kun yritimme päivällä jaksaa katsella kaupunkia. 40 astetta on niin hardcorea, että eipä siinä kelissä pitkästi jaksanut kävellä. Keskustassa ei näkynyt muita kuin pari poliisia, pari spurkua ja me.





Lyhyen keskustakierroksen jälkeen haimme auton upeilla maisemilla varustetusta parkkihallista. Autossa kiskottiin kuumaa cokista ja vettä ahnaasti, mikä tahansa kelpasi. Ilmastointi täysille ja menoksi.





Loppuun pari kuvaa eksoottisesta hotellistamme. Lodge of the desert, voimme suositella.

Ja pari kuvaa ostoskeskuksen pihalta, jonka myötä Tucson toivottaa hyvää yötä ja huomenta. Täällä on ihanaa kuumuudesta huolimatta ja juuri sen takia.

Kahden maailman rajalla El Pasossa

El Paso ansaitsee vielä oman postauksensa, sillä luemme kaupungin yhdeksi kiehtovimmista kohteista, joissa olemme vierailleet. Jotain taikaa siinä paikassa oli, sillä aloitimme loman Amerikassa menemällä aamusalille! Jetlagin takia olimme pystyssä jälleen aikaisin ja seitsemän jälkeen hikoilimme jo juoksumatolla hotellin kuntosalilla. Kuntoilun jälkeen olikin hyvä sitten toteuttaa hyvällä omalla tunnolla 100 päivää sitten tekemämme suunnitelma: Ihop-aamiainen El Pasossa!

Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen pyörimään suurin marketteihin, sillä etsimme kylmälaukkua, jonka saisi tupakansytyttimestä kylmenemään. Sellaista kohtuuhintaista ei ikävä kyllä löytynyt, joten päädyimme kankaiseen vaihtoehtoon kera jäiden. Se toimi lopulta ihan mainiosti, joten hyvä päätös. Ja oli tarpeen, sillä sitä juoman määrää ei voi uskoa, mikä tässä helteessä painuu kurkusta alas! 

Klo 11 kävimme kirjautumassa hotellista ulos ja pakkasimme taas koko omaisuutemme autoon. Ja sehän tarkoitti tietysti myös matkamaskottiamme Winstonia, joka on jälleen kotimaassaan Amerikassa käymässä kanssamme. Winston on syntynyt Las Vegasissa vuonna 2008 ja odottaa nyt jännittyneenä pääsyä kotikonnuilleen ensi kertaa sitten Suomeen muuton jälkeen. Saimme adoptoitavaksi Winstonin Mirage-hotellissa, jossa kilpikonnasammakko-parka oli käyty jättämässä huoneeseemme. 

Mutta El Pasoon. Lähdimme metsästämään Rio Grande -jokea, joka rajasi Yhdysvaltojen ja Mexicon rajaa. Sana "joki" on kyllä vitsi, kun katsoi sitä kuivettunutta joenuimaa. Joku paisuttelija selvästi ollut nimeämässä kohdetta. Rajallepäin mennessämme  näimme siistin juna-aseman ja junamiehen tyttärenä piti tietenkin käydä ottamassa pari kuvaa hieman erilaisista vetureista. 

El Pasolle tunnusomaisen piirteen antava teksti vuoren seinämässä näkyi Juarezin puolelta hyvin ratapihalle. Myöhemmin kuvasin toisaalla korkealla kulkevaa junarataa ja sain kokea kunnon säikähdyksen. Auto kaarsi mutkasta tielle, jonka reunassa olin ottamassa kuvaa, ja siitä lensi suurella voimalla jokin pala päin asfalttia särkyen tuhansiksi palasiksi ihan vieressäni. Mielikuvitukseni laukkasi vaarallisen Juarezin ollessa niin lähellä ja ensimmäinen ajatus oli, että autosta heitettiin vähintään joku kranaatti minua kohti. Kipitin äkkiä sisälle autoon takaisin sydän takoen. Huomasin kuitenkin, että kyseessä oli joku osa, joka irtosi autosta mutkassa, ei sen dramaattisempaa. Ja äitille tiedoksi: El Paso on yksi Yhdysvaltojen turvallisimmista kaupungeista, vaikka viereinen Juarez onkin yksi maailman vaarallisimmista. Sitä paitsi ollaan jo kaukana näiltä mailta :)

Rakennukset El Pasossa ovat ihanan värikkäitä ja Meksikon vaikutteita on kaikkialla.  

El Pason keskustaa. 

Ja Ciudad Juárez autosta katsottuna. Wikipedia kertoo, että kaksi huumekartellia käy sotaa kaupungin hallinnasta, ja siellä surmattiin vuonna 2009 eniten ihmisiä maailmassa väkilukuun nähden. Vuodesta 2008 vuoteen 2010 kaupungista on paennut väkivaltaa 230 000 ihmistä, joista vähän yli puolet El Pasoon. 20 000 rakennusta on jäänyt tyhjilleen. Sen kyllä huomasi. Ero kaupunkien välillä oli käsittämätön. 

El Paso oli eksoottinen alku matkallemme, mutta ei jää varmasti ainoaksi mielenkiintoiseksi kohteeksi. Sen kertoi jo New Mexikon valkoiset hiekat, joita näimme matkalla tänne Tucsoniin. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt aamiaiselle. 

Oivalluksia kolmen osavaltion päivänä

Päivä painui mailleen aavikolla värjäten vuorien reunustaman horistontin lukemattomiin eri pastellin sävyihin. Jätimme tänään taaksemme Texasin ja ajoimme läpi New Mexicon -osavaltion yöksi Arizonaan. Maken soittolista soi autoradiossa ja lauloimme suomalaisia biisejä ääneen pitääksemme itsemme virkeinä. Siinä hetkessä huomasin Suomi-identiteettini ja maailman näkemisen nälän olevan kerrankin sulassa sovussa ja täydellisessä balanssissa. Tajusin jostain syystä juurieni arvon katsellessani sitä kauneinta maisemaa mitä olla saattaa. En osaa sitä paremmin selittää. Se mistä tulen mahdollistaa sen, että voin kokea tämänkaltaista onnea mitä nyt koen. Se oli mielestäni niin suuri oivallus, että päätin sen tännekin raapustaa muistiin tuoreeltaan :)

Huomenna seikkailumme ja sen mukana tulevat kokemukset ja oivallukset jatkukoot. Pidämme lepopäivän Tucsonissa, joten ehtinen palata blogiin kattavamman postauksen merkeissä. Hyvää uutta viikkoa kaikille! 

Tupsahdus aavikolle

Karistimme tänään haikeilematta kostean Chicagon sadepisarat hiuksiltamme ja suuntasimme kuivemmille maille aina Texasiin saakka. Laskeuduimme iltapäivällä suorastaan yrjöttävän pomppuisen kyydin saattelemana helteessä kylpevään El Pasoon ihan Meksikon rajan tuntumaan. Odotuksemme perustuivat lähinnä taco-paketin etikettiin - on tullut aika ottaa selville, mikä tämä paikka oikeastaan on!

El Pason lentokentällä menimme noutamaan vuokra-autoamme, mutta saimme huomata, että se oli liian pieni. Ja nyt ei puhuta mistään juppeilusta vaan siitä faktasta, että olemme saamassa kaksi reissaajaa lisää kyytille Las Vegasista ja totesimme, että on pienimuotoinen ongelma, jos meidän omat laukut täyttävät jo koko takakontin. Ei auttanut muu kuin ottaa puheluja Suomeen, upgradeta auto isompaan kokoluokkaan ja yrittää maanitella kohtuullista hintaa korotukselle. Lopulta karautimme matkaan 40 asteen helteessä hohtavan valkoisella Nissanilla. 

Kauppakeskuksen upein kauppa tarjoili mekkoja, joita muhkeampia en ole eläissäni nähnyt. Keskellä käytävää oli morsiuspukuja, jotka pyörivät moottoroituna ympäri akselinsa asiakkaiden ihastukseksi. Kuin satukirjaan olisi astunut sisälle!

Ensimmäisenä suuntasimme navigaattori-ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. Matkalla kuitenkin ajoimme Denny'sin ohi ja emme voineet vastustaa kiusausta poiketa sisälle. Päätimme syödä kevyesti, jotta jaksamme illalla lähteä kokemaan oikeaa meksikolaista, kun kerran näillä seuduilla ollaan.  

Navigaattorin lisäksi kävimme hakemassa Best Buy'sta minulle 40mm:sen objektiivin kameraan sekä jalustan. Jee! Lisäksi poikkesimme K-martiin, josta ruodasimme pilkkahinnalla peräkontin täyteen vesi- ja limsapulloja koko kuukauden tarpeita ajatellen. Emme vielä onnistuneet löytämään tupakansytyttimestä toimivaa kylmälaukkua, mutta saimme vihjeen, että Targetista voisi löytyä. Sinne siis aamulla! (Eevis, ajattlin sinua niin tänään! :) ) 

Sitten yhtäkkiä olikin ilta! Päivä oli kulunut asioilla pyöriessä ja autolla huristellessa. Tulimme hotellille auringonlaskun aikaan ja ihailin kameran kanssa vuorien taakse painuvaa auringonlaskua hotellin pihalla. Tässä vaiheessa alkoi olla jo todella väsy. Hyppäsimme vielä uima-altaaseen virkistyäksemme ja aloin kaivella bloggausvärkkejä esille. Sitten tajuttin, että hetkinen... mitenkäs se ruoka! Se oli unohtunut kokonaan päivän tohinoissa ja kuumuudessa. 

Nyt sitten mutustellen Maken hakemia take away chicken wingsejä hotellin aulassa ja tuhrin näppäimistöä kananrasvaan, haha. Se siitä hienosta illallisesta sitten. 

Alkaa ramaista siihen malliin, että El Paso vaikenee. Olen ikionnellinen, että luotin taco-paketin kutsuun. El Paso on vienyt sydämen. Aamulla livumme tiirailemaan Rio Granden rannasta Meksikoon. Mutta vasta mañana!

Mutkia matkassa mutta perillä!

Jahamps, terveisiä vihdoin Chicagosta! Seitsemäs Amerikan reissumme starttasi vähän tarkkuisen matkan merkeissä, nimittäin meidän piti saapua kaupunkiin klo 13 aikoihin mutta kirjauduimme lentokenttähotelliin nyt sitten kahdeksalta illalla. Tunti ilmoitettua aikaa myöhemmin laskeuduimme kyllä Amerikan mantereelle ja pitkän lennon jälkeen nousimme jo pakkailemaan tavaroita tyytyväisinä, kun lentoemo tulikin kertomaan, että olemme laskeutuneet Minneapolisiin!

Oltiin lennetty ilman mitään kuulutuksia Chicagosta eteenpäin ylimääräistä, sillä määränpäässä riehui tuohon aikaan sellainen ukkonen, että koko kenttä oli pantu kiinni. Tämän seurauksena istuimme koneessa ensin Minneapoliksen kentällä ja lopulta Chicagoon päästyämme vielä täällä kentällä monta tuntia. Jättikenttä oli hieman ruuhkaantunut äkillisestä sulkemisesta.

Hullunkurista oli, että meidän piti tekstailla Henukalle Suomeen, jotta saimme uutisia nyhdettyä, että miksi ihmeessä olemmekin Minnesotan osavaltiossa Illinoisin sijaan. Lentoyhtiön tiedotusta ei voinut paljon kehua, mutta poikkeuksen tähän teki uunituore suomalaislähtöinen lentoemo, joka otti meidät lellikeikseen, sillä hän oli nii mielissään tästä Suomi-yhteydestä. Armi-nimisellä lentoemännällä oli menossa vasta toinen lento tässä ammatissa. Elämänkokemusta oli kuitenkin ehtinyt kertyä Amerikassa asumisesta jo parinkymmenen vuoden ajalta.

Mutta mutta, viime yönä en nukkunut yhtään, joten sänky alkaa kutsua nyt aika vahvasti. Loppuun vielä pari irrallista mainitsemisen arvoista juttua:

- Magnesium-tabletit todella toimivat, kuten Cosmon bloggari Madde kehui tässä postauksessa. Nykyisin usein särkeviin jalkoihini ei koskenut yhtään koko pitkän lennon aikana, vaikka istumista kertyi enemmän kuin tarpeeksi.

- Manchesterissa oli tosi tarkat turvatoimet. Saatiin käydä läpi kunnon tentti, että päästiin koneeseen ja monen henkilön toimesta. Tiukan vaihdon takia meitä oltiin vastassa ja päästiin jonojen ohi turvatarkastuksiin, joita oli siis melko riittämiin.

- Ja vielä loppuun maininta, että ihmiset olivat käsittämättömän kärsivällisiä pitkästä ylimääräisestä odottamisesta huolimatta. Tyypit vain naureskelivat vaikka takana - ja monilla vielä edessä jatkolennon takia - oli todella pitkä matka. Otimme siitä mallia eikä alettu synkistelemään ja nyrpistelemään yhtään, vaikka nyt jäikin tällä erää Chicagon keskusta näkemättä.

Huomenna matka jatkuu El Pasoon!

Ps. Sori kuvaton postaus, netti on tosi huono ja en saanut vähäisiä kännykkäräpsyjä edes piristämään tätä.

Kesäjuhlista varaslähtö kesälomaan

Se olis melkein niinku kesäloma nyt! Melkein siksi, että huomenna ei tarvitse enää mennä toimistolle, muttei ihan siksi, että luvassa on vielä etätyöpäivä hoideltavana ennen kuin loma virallisesti starttaa. Päästiin kuitenkin jo virittäytymään loma- ja Amerikka-tunnelmaan melko kätsysti, kun USA:n suurlähetystön perinteisiä kesäjuhlia vietettiin tänään. Sää suosi meitä juhlijoita ja innovaatiokeskuksen parvekkeilta avautuva merinäköala laittoi tällä kertaa parastaan aurinkokylvyssä.

Koska suurlähettiläs saa olla tietyssä kohteessa vain määrätyn verran vuosia, tulee lähdön aika aina lopulta käsille. Nämä olivat Oreckien viimeiset kesäjuhlat Suomessa. Etenkin aina niin sydämellistä ja lämmintä Codya tulee kyllä oikeasti ikävä. Onneksi saatiin napattua yhteinen kuva muistoksi. Kuvassa oikealla Cody, Miksu, Maksu ja oikealla vieressäni ihana Heidi, jonka kanssa olemme järjestäneet vaikka mitä kivaa yhteistyössä. 

Yhden vuorokauden kuluttua on myös meidän vuoro lähteä taas keräämään autenttisia Amerikka-kokemuksia :) Turha varmaan edes sanoa, että en_malta_odottaa! 

Barokkigeneraattorilla San Franciscoon

Menin sortumaan myöhäisille päikkäreille tänään. Mulla taitaa olla aina pieni oman elämän jetlag meneillään. Anyway, siinä kun palailin päikkäreiltä tähän maailmaan, aloin katsella pääni yläpuolella roikkuvaa tauluamme. Muistin elävästi tunteen, joka tuli ensimmäisestä oikeasta taidehankinnasta. Petri Kulju, opettajani ja myöhemmin kollegani ammattikorkakoululla, on superlahjakas taiteilija ja ostin häneltä tuon Barokkigeneraattori-teoksen aikanaan. Jäin miettimään, että miksen ole sittemmin tehnyt kunnollisia taidehankintoja, vaikka fiilis oikean taulun saamisesta oli niin mahtava ja on edelleen?

Syitä on monia. Ensinnäkin laittaisin mieluiten seinälle lisää oman äitini maalaamia tauluja, sillä hänkin on taidokas maalaaja. Mutta sepä ei halua maalata mua miellyttäviä abstrakteja hässäköitä vaan tykkää perinteisemmästä linjasta, joka ei taas sovi mun sielunmaisemaan. 

Toisekseen rahani ovat kulkeutuneet yhä enenevissä määrin matkakassan täytteeksi viime vuosina. Tiedän, että säännöllinen matkustelu on ehdottomasti prioriteetti numero yksi elämässäni jatkossakin, jos vain mahdollista, mutta välillä sitä kuitenkin tulee miettineeksi elämäntavan mukana tuomaa väliaikaisuuden tunnetta. 

San Franciscon majoituksia etsiessämme katselimme kotimajoituksia ja törmäsimme aivan mahtavaan loft-tyyppiseen kotiin, jossa kaikkialla oli huolella valittua taidetta ja paikka heijasteli sisustajansa sielunmaisemaa varmasti hyvin. 

Jostain syystä Barokkigeneraattori toi mieleeni tänään sen asunnon. Näin mielessäni elämää, jossa ei hinguttu maailmanääriin vaan jossa hengitettiin ylpeästi omaa kotikaupunkia. Elämää, joka loi omaleimaisuutta ja mainetta sille kaupungille, jota asukkaat edustivat. 

Olenko minä siinä tapauksessa tavallaan oman kotikaupunkini petturi rakastamalla muun maan mansikoita niin paljon ja tekemällä niistä kotini? Tämän elämän aikana se on selvitettävä, että olenko syntynyt väärään paikkaan vai onko kyse vain uteliaisuudesta ja seikkailunhalusta. Absoluuttisia totuuksia ei taida olla - on vain mielikuvia asian laidasta. Tänään niitä tarjoili minulle Barokkigeneraattori, jossa näen sykkivän monta intohimoista sydäntä linkittyneinä toisiinsa. Kuten elämässäkin. Valmiita vastauksia vailla. Taide. Se vaikuttaa. 

Make muuten näkee taulussa pyllyjä.