Thanksgiving-viikko Kalifornian pastellisella Catalina Islandilla


Thanksgivingiä juhlitaan Yhdysvalloissa marraskuun viimeisenä torstaina. Olemme päässeet kokemaan kiitospäivän Amerikassa kerran Miami Beachillä ja kerran Honolulussa. Nyt houkuttelevalle tuntui viettää juhlaa pikkupaikkakunnalla. Hyppäsimmekin heti Losiin saapumisen jälkeisenä päivänä Uberiin ja Catalina Express -lautalle suuntana Santa Catalinan saari. Off-sesonkia viettävä pieni saari kuulosti juuri siltä, mitä toiveissamme oli. 


Aurinko paistoi ja asetuimme lautan kannelle toipumaan edellispäivän yli 13 tuntia kestäneestä lennosta. Lonkkia kolotti ja ranka oli jumissa. Pelikaanit lensivät airuena veden pinnan lähellä määrätietoisena samoin elkein kuin lentohenkilöstö ryhminä lentokentillä kulkiessaan. Sulattelin ajatusta: olen lomalla. Olen Amerikassa! Tässähän rentoutuu.


Catalina Islandilla voi haikkailla upeissa maisemissa.


Jetlag oli herättänyt meidät aikaisin ja olimme ehtineet tehdä aamulenkin hotellin lähellä El Segundon Candy Cane Lanella ennen lautalle lähtöä. LA näytti ilokseni yhtä ihanalle kuin aina ennenkin. Kaikki syyt, miksi Amerikka on vienyt sydämeni, tulivat heti esiin. 


Täällä on juuri sellaista kuin elokuvissa ja telkkarissa, mietin ties monettako kertaa. Taloja erottaa siistit nurmikot, pihamaalla näkyy postipojan sinne heittämiä sanomalehtirullia. Talot on koristeltu sesongin mukaan. Kurpitsat ja vaahteranlehdet saavat olla Thanksgivingiin saakka, sitten (viimeistään) puetaan joulu ylle. Kuten arvanette tämä leikkisyys ja visuaalinen panostaminen miellyttää meikäläistä. 


Los Angelesin El Segundon naapurusto


Delfiinit keskeyttävät mietteeni. Siinä ne hyppivät ihan lautan vieressä viestittäen eleillään, että elämä on ihanaa ja ihmeellistä. Pastellinen Avalon alkaa erottua horisontissa ja tunnin lauttamatka on tullut päätökseen. Otamme matkalaukun ja reput ja lähdemme suunnistamaan kohti kukkuloilla sijaitsevaa majapaikkaamme. 


Catalina Island muistuttaa muista Amerikassa kokemistani paikoista eniten Key Westiä ja Havaijia. Catalinan erikoisuus on se, että siellä rajoitetaan autojen määrää voimakkaasti. Luin, että paikallisten pitää jonottaa jopa 20 vuotta saadakseen auton! Tämän vuoksi saarella liikutaan golf-kärryillä. Niitä jokainen talous saa omistaa yhden kappaleen.  


Meillä ei golf-kärryä ollut vaan viikon teemana oli askeleet ja jumittava ruoto letkeäksi. Matkaa odottaessa olin kuunnellut lähes päivittäin TIPPA-artistin Omilla jaloilla -biisiä ”ja kun sä kävelet sun omilla jaloilla, sä voit mennä beibi mihin sä haluat. Kun sen tajuat, sä et pysy aloilla, sä voit mennä ja oot vasta alussa. Sydän sykkii vapauttaaaa…” ja nyt oli – ja on – se hetki, josta laulussa lauletaan.  

 


Majapaikkamme El Terado Terrace toi mieleen Key Westin – ja rakastin sitä.


Viikko kuluu ja kävelemme jalat kipeäksi mäkisessä maastossa. Torstaina paikallinen beach club oli tuonut rantatuolit meren äärelle Thanksgivingin ja lämpimän sään kunniaksi. Emme voineet vastustaa kiusausta vaan vuokrasimme ihanat tuolit ja vietimme päivän lekotellen. Talvi näkyy Kaliforniassa suurena yö- ja päivälämpötilojen erona. Kun aurinko painuu mailleen (jo neljän maissa), tippuu myös lämpöasteet jopa puoleen siitä mitä päivällä oli. 

 


Descanso Beach Club

Aurinkotuolissa ehdimme miettiä jumissa olevia jalkojamme ja viimeistä kokonaista päivää Kaliforniassa. Pitäisikö vuokrata auto ja käyttää perjantai kruisailuun pitkin jouluun sonnustautuvaa Los Angelesia? 


Matkaa suunnitellessa meillä oli ollut pari kantavaa ajatusta: 1) Pyritään pärjäämään mahdollisimman pitkälle ilman autoa, 2) vietetään mahdollisimman paljon aikaa saarilla tai veden äärellä. Kuuden viikon jaksolla Portugalissa meillä oli vuokra-auto vain yhden päivän. Tarvitsimme sitä päästäksemme SUP-retkelle Benagilin luolaan, joka sijaitsi reilun tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme. Lisäksi Cascaisissa pääsimme parina päivänä kruisailemaan Sintraan ja Euroopan länsireunalle siskon ja siskonmiehen vuokra-autolla. 


Nopean googlailun jälkeen löysimme autovuokraamon lauttasataman läheltä Long Beachiltä ja päätimme varata auton. Säästäisimme Uber-kulut ja ei tarvitsi viettää päivää lentokentän lähellä sijaitsevalla alueella, joka ei ole kovin kävelymyönteinen. 


 

Sitten onkin aika alkaa valmistautumaan Thanksgiving dinnerille. 


Kassia penkoessani huomaan, että olen unohtanut ainoan juhlavamman mekon kotiin ja viilenevä ilta aiheuttaa myös päänvaivaa. Klassikkovaatteeni kaktusviitta pelastaa kuitenkin (tämänkin) asukriisin ja olemme tyytyväisiä trooppisiin asuihimme, kun kävelemme katua alas ravintolaan. 

 

Liikenneympyrään on ilmestynyt joulutähdet. Parina päivänä isojen risteilyalusten pysähdykset ovat tuoneet vipinää katukuvaan, mutta illaksi Avaloniin laskeutuu rento island time. Kodeista leijailee herkullinen kalkkunan tuoksu.


Catalina Islandin virallisilla nettisivuilla oli lista ravintoloista, jotka ovat auki kiitospäivänä. Vain muutamassa paikassa oli tarjolla perinteinen Thanksgiving menu, joten valinta oli lopulta helppo. 

 

Matkalla ravintolaan luettelemme aiheita, mistä olemme kiitollisia. Minun listani on niin pitkä, että Makea alkaa naurattaa ja hän käskee jo lopettaa. Kalkkunaa ääntä kohti, hyvä se lista jo on!

 

El Galleon on kiva ravintola Avalonissa. Paikan Thanksgiving-illallinen oli napakymppi.

Thanksgiving Catalina Islandilla oli juuri sellainen kuin toivoimmekin. Seuraavana päivänä LA:ssa kruisaillessamme toteamme, että Los Angeles on kiehtova, mutta jatkamme mielellämme taas hetken omilla jaloilla. Miljoonakaupungin valinnanvaihtoehtojen paljous saa mielen vähän levottomaksi. 


Olisiko Hermosa ollut parempi pysähdyspaikka kuin Manhattan Beach? Olisiko pitänyt jäädä katsomaan maaginen auringonlasku Santa Monicaan vai kiirehtiäkö Beverly Hillsiin valoisan aikaan? Cascaisissa meillä oli tapana lähteä kävelemään pitkin rantaa ajatuksella, että jos emme jaksa kävellä takaisin, tilataan Uber. Ei odotuksia, ei suunnitelmia. Ehkä jalkaisin hallittava reviiri maaduttaa matkalla, jossa maat ja maanosat vaihtuvat tiuhaan. 

 

Tämä kirjoitus syntyi lentokoneessa matkalla Havaijille. Matkan etenemistä tuoreeltaan voi seurata Instagramista @ulletin.


4 kommenttia

  1. Teidän Thanksgiving-viikko Catalinalla näyttää niin ihanalle! Ja onpa hyvä tietää, että siellä on marraskuun lopullakin vielä erittäin kelvolliset kelit päivällä. Eikös tuo ollut sama beach club missä mekin oltiin?
    ps. Catalinan haikkausmahdollisuudet alkoi heti kiinnostelemaan! Kerro niistä sitten myöhemmin lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivällä oli tosi hyvä lämpötila juurikin reippailuun (keskimäärin 20 astetta). Mutta näytti sille, että koko ajan oli muutama aste kylmempää kuin Los Angelesissa samaan aikaan eli merellinen sijainti varmaan tekee sen. Ja joo sama beach club kyseessä!

      Haikkauksesta voi lukea täältä lisää. Siihen tarvitsee luvan, koska tuolla on biisoneita ja käärmeitä, niin turvallisuussyistä haluavat, että kaikki ilmoittautuvat, jos lähtevät kauemmas kaupungista: https://www.catalinaconservancy.org/index.php?s=visit&p=hiking

      Me "haikattiin" Avalonin ympärillä kulkevilla kukkuloilla, jonne ei tarvinnut lupaa. Parhaana päivänä lenkki oli iPhonen mukaan 13 km ja maisemat oli tosi mahtavat noillakin lähireiteillä. Muut ajelivat siellä golf-kärryillä. Kirjaimellisesti oltiin ainoat kävelijät siellä. Kumma juttu.

      Poista
  2. Kivoja ja tuttuja seutuja. Itse olen kyllä todennut noilla main ilman autoa liikkumisen hyvinkin hankalaksi, toisin kuin vaikka New Yorkissa. Matka Havajille kuulostaa myös todella hienolta, siellä en ole vielä käynyt. Mutta kyseisten saarten luonto kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. New York oli kans mun suosikki pitkään juuri siitä syystä, että tuntui, että se on helppo hahmottaa ja siellä on helppo liikkua. Honolulussa pärjää hyvin myös ilman autoa, mutta saari kannattaa käydä kiertämässä. Siihen on vaihtoehtoja auton vuokrauksen lisäksi kaikki retket ja paikallisbussitkin kulkee. Havaiji on kyllä ihana, vahva suositus! :)

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!