Läpi pelkojen ja Slushin maailmanympärimatkalle

Viikkoa ennen Suomeen tuloa olin Teams-palaverissa työkaverin kanssa. Hän valitteli huonoa oloa. Ruokatunnilla tuli viesti. Koronatesti oli näyttänyt kahta vahvaa viivaa ja hän lähtisi nyt toimistolta kotiin toipumaan. Portugalin huolettomuuskupla tuntui puhkeavan. Mieleen hiipi ajatus, että mitä jos tauti alkaa levitä työkavereiden keskuudessa ja tarttuu myös minuun, kun saavun Suomi-pyrähdykselle? Oliko virhe tulla viikoksi Suomeen kesken ison reissun!? 

Maanantaina jo eteisessä halaamme työkavereiden kanssa. Kuuden viikon eron jälkeen on ihana nähdä toisiamme livenä. Kipeänä olleen työkaverin vointeja kysellään. Yritän olla ajattelematta sairauksia ja sitä, että olen menossa parin päivän päästä messukeskukseen 12 tuhannen muun Slush-kävijän kanssa. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä tapahtuman järjestäminen on pääsyyni olla Suomessa. 

Lounaalla poikkean ottamaan influenssapiikin ja hoitaja kertoo, että hänellä on peruuntunut kuusi reissua koronan takia – kuusi! Sairauksia ja pelottavia uutisia tuntuu leijuvan joka puolella. 

Pää kylmäksi, Ulla. Luota. Usko. Tätä hoen itselleni koko alkuviikon. Koko päätös matkasta on saanut alkunsa erittäin epävarmassa ja pelottavassa maailmantilanteessa. Kaikki on mennyt hyvin ja menee myös jatkossa. Syvällä sisällä tunnen vahvaa johdatusta, että olemme juuri oikealla tiellä, vaikka pintakerroksen tunteet heittelevätkin välillä mörköjä mieleen.  

NY goes Slush -tapahtumassa 32 koulussa Vuosi yrittäjänä -kurssin suorittanutta NY-alumnia sai mahdollisuuden nousta pitchaamaan Startup Saunan lavalle ja sen jälkeen jatkoimme Slushiin. Päivä oli aivan huippu! Tuli mieleen, miten aikoinaan järjestimme kaverini kanssa opintomatkan 17 opiskelijalle New Yorkiin ja siitä alkoi sarja isoja juttuja elämässäni. Koko Amerikka-saaga. 

Slush on myös lähtenyt liikkeelle nuorista ja innostuksesta. Tänä päivänä sijoittajat tuovat miljardeja Suomeen Slushin ansiosta. Sillä rahoitetaan aihioita, jotka ratkaisevat isoja ongelmia ja muuttavat maailmaa. Niin inspiroivaa, kannatti ehdottomasti tulla. Koko päivän olin fiiliksellä: I love my job! 

Viikko Suomessa eteni juuri kuten olin suunnittelut. Slush oli aivan mahtava kokemus ja oli ihana nähdä rakkaita. Kylmyys puolestaan tuntui yhtä vastenmieliselle kuin aina ennenkin. Lauantaina alkoi sataa lunta ja totesimme, että NYT toden totta on aika jatkaa matkaa. Talveton talvihan se suunnitelma oli!

Sanna ja Pekka tulivat noutamaan meitä lauantaina kotoa. Autossa soi havaijilainen musiikki ja kojelaudalle asetettu minihulatanssija heilutti lanteitaan. Tuntui tosi lämmittävälle saada kyyti lentokentälle. Myös edellinen ilta kului ystävien seurassa, joten hermoilulle ei lopulta jäänyt liikaa aikaa. 

Lauantaina lensimme Barcelonaan ja matkalla kuuntelin Jennan suosituksesta Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti -kirjaa. Slushissa kuullut menestyneiden ihmisten puheenvuorot ja Siilasmaan supermielenkiintoinen kirja saivat aivoni raksuttamaan ja tuntui, että kunnianhimo suorastaan virtasi suonissa. Kaikki isoja juttuja tekevät ovat välillä epävarmoja ja peloissaan – mutta tekevät silti. Aivan kuten mekin! 

Tämä matka maailman ympäri ja talveton talvi ovat olleet minun suurimmat unelmani ja tavoitteeni niin kauan kuin muistan. Nyt istun lentokoneessa ja Amerikka on enää neljän tunnin päässä. Kun virkailija ojensi boarding passit ja näin kirjaimet LAX, annoin onnen ja helpotuksen itkun tulla. Me tehtiin tää!