Torakoita paratiisissa!!

Tätä maisemaa puistoon ja merelle olisi kelvannut katsella, jos ötökät olisivat pysyneet vain läheisessä näyteikkunassa...

Avasimme oven 28. kerroksessa sijaitsevaan asuntoomme Honolulun Ala Moana boulevardilla marraskuun 26. päivänä. Tunkkainen kuumuus iski vasten kasvoja. Aurinko oli selvästi paistanut huoneeseen koko päivän ja ilma oli raskas. Napsautimme ilmastointilaitteen päälle ja aloimme ihastella ikkunaseinän takaa avautuvaa hienoa maisemaa merelle, puistoon ja kaupunkiin. Tämä tulisi olemaan kotimme seuraavan kuukauden ja pääsisimme kokemaan, miltä tuntuu elää honolululaisena!


Sitten avasin jääkaapin ja kirkaisu pääsi suustani! Kymmenet jalat lähtivät vilistämään, kun oven avaus valaisi tyhjän jääkaapin. 


”Torakoita!” sain henkäistyä kysyvästi katsovalle Makelle huoneen toiselle puolen. 


Torakoita alkoi paljastua lisää eri puolilta asuntoa, kun ilta eteni. Laitoin viestin Airbnb-hostillemme, joka lupasi laittaa paikallisen kontaktin toimittamaan myrkkyä asunnolle. Hän kertoi olevansa itse Aasiassa. Aikataulusta ei ollut mainintaa. 



Rumat ötökät eri puolilla huonetta saivat olomme todella epämukavaksi, mutta onko tämä vain jotain, mikä kuuluu tropiikissa asumiseen? Koitimme googettaa vastausta. Havaijista ja torakoista löytyi paljon osumia. Laitoimme nukkumaan ja nukuimme sen yön toisiimme painautuneena matkalaukkujen pysyessä tiukasti lukossa. 


Aamulla host ei ollut vastannut tiedusteluihini myrkytyksen aikataulusta ja kiukku alkoi kasvaa. Internetissä puhuttiin, että torakat ovat tuhoeläimiä, jotka levittävät sairauksia. Miten voisimme asua asunnossa, jossa ei voi säilyttää ruokaa, ei edes jääkaapissa?


Waikiki Beach tarjoaa kaikkea, mitä rantalomalta voi toivoa, kun majoitusasiat ovat kunnossa. 


Lähdimme rannalle vaisuina. Oli marraskuun loppu ja majoitusten hinnat pilvissä ihanassa Honolulussa. Miten selväisimme kuukauden, jos emme voi jäädä asuntoon? Mistä muka voisimme löytää niin pitkäksi ajaksi kohtuuhinnalla katon päämme päälle vielä joulusesongin aikaan? Joutuisimmeko jättämään Havaijin unelman väliin ja miten sitten käy koko reissun?!


Myrkkyä ja pyykkiä

Päätimme laittaa toivomme myrkytykseen. Ja myrkkyä olimme totisesti saaneetkin, kun saavuimme iltapäivällä takaisin asunnolle. Kämpän kaikki kaapit ja laatikot oli vedetty auki, myrkkypommi posautettu ja haju oli sanoin kuvaamaton! Otimme tavarat niin nopeaa kuin ehdimme ja pakenimme paikalta. 




Parhaita rantoja löytyy joka puolelta Oahua, mutta majoitustarjonta keskittyy vahvasti Waikikille.


Airbnb-host oli laittanut viestin, että myrkytys on käyty nyt tekemässä (no aijaa!). Buukkasimme huoneen naapurihotellista, sillä oli selvää, ettei hajun keskelle voinut jäädä nukkumaan. Seuraavana päivänä palasimme hotellista asuntoon ja haju oli hälventynyt. Kuolleita torakoita makasi lattialla. Aloimme siivoamaan ja pyykkäämään. Pesimme petivaatteet, pyyhkeet ja päiväpeiton taloyhtiön pyykkituvassa. Huojentuneina mietimme, että ongelma on ratkaistu. 


Lähdimme kauppaan ostamaan ruokaa ja muovirasioita. Ajattelimme, että säilytämme kaiken ilmatiiviissä pakkauksissa ja hävitämme roskat aina heti asunnolta pois, ettei ongelma palaa. Avasimme jääkaapin laittaaksemme ruokia sinne…  dejávu! Torakoiden suosikkipaikassa oli uusi bändi soittamassa. Make tappoi jälleen iljetykset inhosta väristen ja laitoimme ruokaostokset rasioissa kaappiin. Mikä nyt neuvoksi?


Mitta täyttyy

Illan päälle ei-toivottuja vieraita alkoi taas tulvia oven ja seinien raoista. Verhossa istui yksi. Sängyn vieressä toinen. Kylpyhuoneen ovessa kolmas. 


Tässä kohtaa päreemme paloivat tyystin. Tänne ei voi jäädä! Varasimme jälleen huoneen tutuksi käyneestä naapurihotellista ja marssimme koko omaisuuden kanssa pimeässä illassa Ramadaan. Tuttu brändi tuntui uskomattoman hyvälle, vaikka huone oli vähän tunkkainen. Täällä ammattilaisten pyörittämässä majoitusliikkeessä olemme turvassa ainakin seuraavan yön. 


Ramada-hotellin aulan sisustus oli ihana. 


Kun raportoimme tilanteesta Airbnb-hostille, hän oli heti valmis täyteen rahojen palautukseen. Airbnb:ltä saimme myös todella ystävällistä viestintää. He lupasivat olla tukenamme tässä poikkeuksellisessa tapauksessa. Kun tiedustelin, onko apu vain henkistä tukea vai jotain todellista, saimme lahjakortin Airbnb:hen ja he lupasivat maksaa myös osan hotellikuluista kuitteja vastaan. Apu oli tuntuva. 


“Happiness is not the absence of problems, it's the ability to deal with them.” 


Seattlessa asuvat kaverimme olivat onneksemme kaupungissa ja saimme muuta ajateltavaa heidän seurassaan "kodittomuuteen". Päivisin nautimme Honolulusta ja iltaisin googletimme majoituksia. Perinteiset Hotels.com, Booking.com ja Airbnb olivat poissa pelistä korkeiden hintojen takia. Kävimme läpi Craiglistiä, Honolulun kimppakämppä-ryhmää Facebookissa ja viime minuutin hotellitarjouksia listaavaa Pricelinea. 


Jälkimmäinen osoittautui lopulta parhaaksi ratkaisuksi. Lisäksi tuntematon nainen rannalla vinkkasi meille hyvistä hostelleista ja löysimme naapurisaarelta Kauailta kohtuuhintaisen viiden vuorokauden majoituksen, johon käytimme Airbnb:n lahjakortin. Näillä eväillä etenimme pätkä kerrallaan (10 eri varausta 6:ssa eri majapaikassa) – ja saimme kuin saimmekin kuukauden asuntohaasteen ratkottua.





Oahun viikot jäävät vastoinkäymisistä huolimatta mieleen onnentäyteisinä ja ikimuistoisina. 


Yllätysreissu Kauaille ja Rennyn kirja  

Kuuntelin Havaijin kuukauden aikana Renny Harlinin elämäkerran. Pysäytin äänikirjan kohtaan, jossa Renny totesi, että ”menestyjät kestävät epävarmuutta”. Merkitsin kohdan oikein ylös, sillä en halunnut unohtaa sitä. 


Nämä sanat kolahtivat, kun makasin viimeisellä Havaijin viikolla kuumeessa majapaikassa, jonne olimme päätyneet hostellista, jonne oli tullut vesivahinko (kyllä, sellainenkin käänne ehti tapahtumaan). Fidzille lähtöön oli enää muutamia päiviä ja joulukin oli tulossa. Mitä jos en ehdikään parantua ennen seuraavaa lentoa? Mitä jos Make sairastuu? Nämä kysymykset kävivät mielessä, mutten antanut niille valtaa.


Majoituskriisi oli jo opettanut luottamaan, että kaikki menee kuten on tarkoitettu. Ilman torakoita olisi jäänyt Kauain saari näkemättä vaan eipä jäänyt. Vietimme kuusi iloista päivää tutkien Kauaita ja majoituimme iki-ihanassa Airbnb-asunnossa. Oli muuten todella hyvä idea Airbnb:ltä antaa se lahjakortti. Hyvä kokemmus palauti uskomme, että palvelua uskaltaa ja kannattaa edelleen käyttää! 






Parasta Kauailla oli Waimea kanyonin jylhät maisemat, vesiputoukset, upeat rannat, viidakkometsät ja boheemi Hanalein kylä. 


Kauain reissun jälkeen sairaana maatessani tunsin tyytyväisyyttä, ettemme kumpikaan olleet valahtaneet epätoivoon tai alkaneet riidellä haastavien tilanteiden edessä. Olimme koko ajan yllättävän rauhallisia. Ja syy siihen on yksinkertainen. 


Tämä reissu oli – ja on – unelmamme, ja tiesimme, ettei kuuden kuukauden matkalla kaikkea voi varmistella etukäteen. Yllättäviä asioita tulee tapahtumaan ja halusimme kokea sen. Olimme eläneet riskejä karttaen suojamuovit päällä korona-ajan ja se ei tuntunut täydeltä elämältä. 


Lopulta Havaiji tarjosi meille henkeäsalpaavan kauniita maisemia, auringon hellimiä päiviä, naurua, kepeyttä, onnea ja yllätys-upgradeja. Kauailla saimme autoliikkeen työntekijän ystävällisyyden ansiosta avo-Mustangin allemme ja Waikiki Resort Hotellissa majoitumme ensin penthousessa ja sen jälkeen superior huoneistossa (kumpaakaan emme olleet varanneet). Myös laitakaupungin hostellihuone vaihtui vuokra-asuntoon korttelin päässä Waikikin rannalta vesivahingon takia ja torakkalinna vaihtui ihanaan viidakkokotiin Kauailla. 


Ja minä paranin jouluksi. 



Tämä kuva otettiin ajastimella auton konepelliltä. Meidän päälle tippui viidakosta pinkkejä väripommihedelmiä, joista yksi osui Maken valkoiselle paidalle :D Onneksi oli samaa sävyä lein kanssa.

Tuntuu, että ymmärrän nyt, mitä Renny lauseellaan tarkoitti. Ei satojen ihmisten työryhmällä tehtävässä elokuvassakaan voi varmistella kaikkea. Ei voi myöskään tietää yleisön reaktiota. Tai olla varma, että saa seuraavan elokuvaan rahoituksen tai ohjausroolin. 


Siistejä asioita ei voi tehdä, ellei päätä uskoa hyvään ja luottaa, että asiat järjestyvät. Pitää vain antaa mennä ja kestää epävarmuutta. Se on hyvä oppi Havaijilta minulle, joka olen aika taipuvainen yliajatteluun ja huolehtimiseen. 

4 kommenttia

  1. Harmillinen tuo torakkainvaasio, mutta noita sattuu. Mukava kuitenkin kuulla, miten asiat Airbnb:n kanssa menivät, aina ei varmaan ole yhtä helppoa. Joka tapauksessa Havaijilla näyttää todella kauniilta, toivottavasti itsekin pääsemme sinne tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo asunto meillä vaikutti olleen huonoa tuuria. Muualla ei enää torakoihin törmätty. Kallistahan siellä on aikalailla kaikki, joka vähän verottaa pisteitä, mutta muuten Havaijista jää mieleen vaan ihan huikeita kokemuksia. Toivottavasti pääset tsekkaamaan kohteen tänä vuonna! Veikkaan, että sieltä löytyy jokaiselle jotain sen mukaan, että millaisesta reissusta tykkää. On kulttuuria, cityä, rantoja ja rauhallisia saaria. Ja aivan mahtava sää!

      Poista
  2. Kiva postaus! Kyllähän se valitettavasti vähän niinkin on, ettei tropiikissa pysty torakoilta täysin välttymään. Mutta tuo teidän case oli kyllä aika ultimaattinen. Ja jos kyseessä oli kerrostalohuoneisto, niin eihän sen yhden asunnon myrkyttäminen valitettavasti poista koko ongelmaa, kun niitä on mitä todennäköisimmin naapurissa ihan samalla tavalla. Mutta onneksi lopulta kaikki järjestyi ja vieläpä mitä parhain päin. Kauai on meidän lempisaaria! :-)

    Meilläkin viimeisimmällä Honolulun reissulla tuli torakkatapaus eteemme. Olimme ihan hyvätasoisessa hotellissa Waikikilla ja heti ensimmäisenä päivänä huoneemme lattialta löytyi kuollut torakka. Lisäksi meidän huoneen vetolaatikosta löytyi vielä edellisen asiakkaan vaatteita (ehkä kymmenet erilaiset farkkushortsit), mikä sai miettimään, oliko huonettamme siivottu kunnolla edellisen asiakkaan jäljiltä. Hotellilla oli chättipalvelu ja kysyivät heti tuoreeltaan, onko kaikki mennyt majoituksen kanssa hyvin. Annoin palautetta, että ei kyllä ihan ole, niin he antoivat meille uuden ja parempitasoisen huoneen ihan mukisematta. Tuollainen hyvä asiakaspalvelu jättää hyvän mielen, eli nytkin voisin siis harkita majoittuvani samaan hotelliin vielä uudestaan.

    Ihanaa reissun jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo niin se taitaa olla, että torakat ja tropiikki kuuluvat yhteen. Olikin aluksi vaikea tietää, että mitä pitää vaan sietää ja mikä menee yli. Onneksi ei tarvinnut alkaa vääntämään kättä minkään tahon kanssa vaan löytyi ratkaisut. Kyllä tällainen reissu opettaa kummasti resilienssiä.

      Mää huomasin asuntojahdin aikana, että monessa Honolulun hyvässä hotellissa oli yksittäisiä torakkamainintoja. Aluksi tuntui, että niitä on siis varmaan joka paikka täynnä (jonkun aikaa jokainen tahrakin oli "torakka" ennen kuin tarkemmin katsoi). Mutta nyt on oltu lämpimissä maissa jo kuukausia ja onneksi torakat on poikkeus, eikä sääntö. Muualla ei olla heihin enää törmätty tuon torakkalinnan jälkeen. Ja yksittäinen örkki ei enää hätkäyttäis, kunhan ei oo tuollainen invaasio niinku meille sattui.

      Oon samaa mieltä, että sillä on valtava merkitys, miten asiakaspalaute hoidetaan. Kiva kuulla, että saitte kans hyvää kohtelua, kun annoit palautetta.

      Onpa kiva

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!