Kevät USA:n suurlähetystön vierailevana bloggaajana

Viikko sitten aloitin bloggaaja-esittelyni IG Travel Thursdayn kunniaksi blogissani. Kerroin, mistä sain idean alun perin ryhtyä pitämään blogia ja tänään matka jatkuu. Hypähdetään aikakoneella vuodesta 2009 suoraan vuoteen 2011 ja seuraavaan suurempaan "etappiini" matkabloggaajana.



Kevään 2011 koittaessa lähdin toteuttamaan tähänastisen elämäni suurinta haavetta ja unelmaa. Matkasin New Yorkin ytimeen Manhattanille opiskelemaan englantia ja asettauduin asumuaan opiskelija-asuntolaan pilvenpiirtäjään aivan Times Squaren kupeeseen. USAn Suomen suurlähetystö pyysi minut heidän vierailevaksi bloggajakseen jakamaan kevään kokemuksiani ja suostuin tietysti mielihyvin tähän kunniatehtävään (postaukset löytyävät täältä).

Yhteistyö on jatkunut siitä saakka läheisenä ja viimeksi maanantaina järjestimme yhteistyössä Thanksgiving-kemut täällä Helsingissä amerikkalaiseen tapaan nauttien kurpitsapiirasta. 

Kuvat suurlähetystön innovaatiokeskuksesta maanantailta ovat rakkaalta yhteistyökumppaniltani Heidiltä <3 ja kollaasi Instagrammistani

Opiskelija-asunto sijaitsi kuuluisan New Yorker -hotellin yhteydessä ja minulla oli tapana mennä syömään alakerrassa sijaitsevaan Tic Toc -dineriin spaghettia ja lihapullia samalla kun kirjoittelin embassy-blogiani läppärillä. Sain opiskelija-asukkaana alennuksen ravintolasta ja voi kuinka lämpimiä muistoja mieleen tulviikaan, kun ajattelen niitä iltoja! Monikulttuuriset asiakkaat, valtavat lihapullat, blueberry-pancakesit jäätelöllä, mansikkapirtelöt, Madison Square Gardenin loistavat valot ikkunan takana...

Kun on kerran saanut kokea jotain tällaista itselleen elämää suurempaa kaukana siellä, on käsittämättömän suuri ilo, kun yhtäkkiä voi tavata ihmisiä täällä koti-Suomessa, jotka todella tajuavat kokemuksen. Ihmisiä, jotka ovat ehkä kokeneet itse vastaavaa, tai ihmisiä jotka ponnistelevat parhaillaan sitä kohden. Nuorten aikuisten Amerikka -verkosto NAME ja matkabloggaajat ovat mahdollistaneet minulle tänä mahtavana herranvuonna 2013 näitä elämää suurempia (kuulostaa ehkä suurelliselta, mutta siltä todella tuntuu) kohtaamisia täällä Suomessa ja olen siitä ikionnellinen!

Kauan eläköön IG Travel Thursday, joka myös saattaa osaltaan meitä matka- ja kokemushulluja yhteen. Kiitos teille järjestäjät: Nella, Veera Bianca, Satu ja Rantapallo - tykkäilen niin teistä <3

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.

Kurkistusta Boulevard-H -muoti-blogazineen

Viikon päästä se on täällä! Meidän suuri unelmamme, Boulevard-H -muoti-blogazine, näkee päivänvalon keskiviikkona 4.12. klo 19. Perustettiin muutama tunti sitten Boulevard-h:lle oma Facebook-sivu ja pakko sanoa, että jännitys on nyt kyllä huipussaan! Muutamassa tunnissa Facebookiin kertyi yli sata tykkääjää. Mahasta ottaa, sillä pian blogia ja klassista muotilehteä yhdistävä esikoisnumeromme on kaikkien luettavissa verkossa.

Mutta mistä tarkalleen ottaen on kysymys? Muistatte muotitoimittaja-kurssin, jonka aloitin viime keväänä (ja josta tämä blogikin sai alkunsa)? Muutamien innokkaimpien kurssikavereiden kanssa aloimme vuoden mittaan kehitellä päässämme ideaa omasta muotilehdestä, sillä pitihän opitut taidot saada käyttöön. Ja miksipä vain unelmoida, jos voi ryhtyä tuumasta toimeenkin. Nappasin mukaan Miksun graafiseksi suunnittelijaksemme ja aloimme takoa.

Editorial-kuvauksia, haastatteluja, kolumneja... kaikkea mitä rakastamme lehdistä nauttia. Työn edetessä huomasimme, että lehti sai äänen meiltä. Emme tulleet tehneeksi "objektiivista" muotilehteä vaan tekijöiden näköisen tuotoksen. Mukana on useampi bloggaaja ja päätimme ottaa kokemuksemme vuorovaikutteisesta blogimaailmasta vahvuudeksemme. Tehdään sitä mitä osataaan! Monikanavainen, vuorovaikutteinen blogazine sopi meille kuin nyrkki silmään.

Jos termi blogazine on teille tuntematon, voin kertoa, että se ei ole tuulesta temmattu ja meidän keksimämme. Urban dictionary kertoo, että käsite tarkoittaa nettipohjaista klassisen aikakauslehden ja blogin fuusiota, joka edustaa organisaation sijaan yksilöiden näkemyksiä. Kuitenkin blogazine on myös kuin lehti: se on taitettu ja visuaalisuuteen on panostettu samalla tyylillä kuten lehdissä.

Se mitä kaikkea juuri Boulevard-h on, selviää 4.12. alkaen world wide webissä! ;) Seuraa meitä Facebookissa, Instagrammissa ja Boulevard-H:n omilla nettisivuilla!

Laulu mun pään sisältä

Kiitos Mirkka tästä. Tuntuu kyllä juuri tältä juuri nyt. (Mutta voi artistia, miksi tuo video on kuvattu kokonaan tässä kelissä... odotin koko ajan sitä että kuva vaihtuu kylmästä lämpimään. Se tois uskoa.)

lähdetään kauas pois

sinne mis on lämmin

ja niin paljon elävämmin

loistaa tähdet ja kuu

ei se voi olla väärin

lähtee maailman ääriin

haluan sun kanssasi poistuu

lähdetään kauas pois

sinne mis on lämmin

ja niin paljon elävämmin

loistaa tähdet ja kuu

ei se voi olla väärin

lähtee maailman ääriin

haluan sun kanssasi poistuu

no mä tsiigaan ulkomaan valokuvia

vertaan niitä ja mun paleltumia

oon mä ottanu kylmältä osumaa

tuntuu että kolhii mua kotimaa

bungalovi heiluu, tuulen voimasta keinuu

tuolla kaukana jossakin

jätän taakse tän ostarin

jo sä lähdit ja menit

ja sä teit mitä suunnittelit

täytyy tehdä miltä tuntuu mitä pitää

ilman toimintaa saa aikaa mitää

kaikki oli mukan matkassani viimeks kun tarkistin

ja mä tilaan taksin

ja tsekkaan seuraavan galaxin

ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta

ei kylmästä tietookaan

tiedä mitään hienompaa

ja mä haluan nähdä ja kokea

en vain loputtomiin asioita hokea

en jämähtää paikoilleen

ulko-oven suulta

puhaltaa lämmintä tuulta

ei oo kylmään paluuta

siis sun täytyy tulla mun luo

Kumma kuume

Miten sen nyt sanoisi. Mulla on aurinkolasikuume keskellä marraskuuta. Ja vieläpä turhan kalliita Pradan laseja kohtaan. Oon keksinyt paljon oikeutuksia tälle kuumeelle:

1. On itsessään positiivista kehittää aurinkolasikuume marraskuussa - in your face winter hähä!
2. Mulla on murrosvaihe elämässä, johon on kuulunut vahvasti Kylmästä lämpimään -biisi. Anna Abreau toi sen mun tietoisuuteen Vain elämää -ohjelman kautta ja lasit kuuluvat pakettiin
3. Flower power, vapaus, naisellisuus (joka ON myös flanellipaidan alla), vapautuneisuus, a la la la long -attitude
4. Sol Sidan. Oon saanut snobi-vaikutteita telkkarista ruotsalaisilta, kaikesta voi syytää ruotsalaisia

Mun ystävä sanoi tänään puhelimessa, että sun elämässä on nähtävissä erilaisia vaiheita ja se on hienoo.

Jaa. Nää lasit vois mun mielestä tulla tän elämänvaiheen symboliksi.

Neljä viikkoo ja me mennään kylmästä lämpimään! Menen ainakin sovittamaan näitä kaunokaisia Neiman Marcusille, enkö meekki.


Kuvat: google

Kuinka minusta tuli matkabloggaaja - tartu haasteeseen!

IG Travel Thursday’n kunniaksi ajattelin tänään paljastaa taustaani bloggarina. Samalla haluan myös haastaa teidät kanssabloggaajat kertomaan omasta historiastanne! Ilmiöksi noussut IG Travel Thursaday -hauskanpito on tuonut minulle paljon uusia blogeja seurattavaksi ja myös Stilettikorkokanta on saanut uusia lukijoita. Pieni bloggaajaesittäytyminen voi siis olla paikallaan!



Tilataan aina matkoillamme aamiainen sänkyyn huonepalvelusta... kjeh kjeh, tai ainakin kerran Vegasissa ;)

Olen kirjoittanut vuosien varrella useita blogeja, joista kaikki ovat pyörineet vahvasti matkailun ympärillä. Tavallaan harmittaa, että kaikki postaukset eivät löydy yhdestä paikasta uljaana matka-arkistona, sillä olen uudistumisvimmassani naisenlogiikalla aina vähän väliä aloittanut alusta...

Ensimmäisen blogin perustin yhdessä ystävieni kanssa loppuvuodesta 2008. Olimme lähdössä ekaa kertaa roadtripille Amerikan ihmemaahan ja halusimme jakaa fiiliksiä tästä elämää suuremmasta - lähes kolmen viikon - matkasta sukulaisille ja ystäville. Blogin nimeksi valikoitui Perhejoulu Amerikassa, sillä kutsuimme jengiämme "perhéeksi". Neljä meistä oli juuri valmistunut medianomeiksi ammattikorkeasta, joten oli syytä juhlia merkkipaalua näyttävästi.





Tämä oli myös se matka, jolloin Amerikassa reissaamienen vei meikäläisen lopullisesti mennessään. Tai no, kyllähän jo ensimmäinen matka New Yorkiin 17 opiskelijakollegan kanssa sen kuumeen sai aikaiseksi. Mutta tämä matka vahvisti, että New Yorkin ulkopuolellakin todella menee yhtä lujaa ellei lujempaa - talla pohjaan moottoritiellä! Haavekuvat on tehty todeksielettäviksi!

Sanotaan nyt suoraan, etten koskaan ole ollut oikein sellainen viileä reppureissaaja. En ole vielä kerennyt. Ihailen sellaista menoa tosi paljon, mutta en pane pahakseni vetää perässäni kuumaa asfaltia vasten rullaavaa laukkua. Olen kuitenkin vähän sellainen shoppailijatyttö. Ja kun päähän pulpahtelee erilaisia fiiliksiä ja mielikuvia, niin on parasta, että laukusta löytyy kiharrinta, kukkaa, saapasta, korkkaria, shaalia ja sandaalia.

Mahdottomalta tuntuvat matkat ovat heikkouteni. Mitä haastellisempi toteuttaa, sen parempaa (kunhan ei tarvitse odottaa ikuisuutta, siitä en pahemmin välitä). Molemmille ensimmäisille kaukomatkoillani sain mukaan joukon ystäviä ja se laajensi käsitystäni siitä, mitä on mahdollista kokea.

Maailmassa on takuulla monia muitakin paikkoja, joihin voisin hurahtaa, mutta moni muu maa ei muistuta mahdollisuuksistaan yhtä usein ja kaikkialla kuin Amerikka. Sinne on helppo saada kavereitakin mukaan tykkäsivät he sitten cityilystä, roadtripistä, luonnonihmeistä tai rantalomista. Haaveilen Siperian halki kulkevasta junamatkastakin, mutta se ei tuppaa innoittamaan esimerkiksi vakiomatkaseuralaistani yhtä paljon.

Blogihistoriani alkoi New Yorkiin, luoteis-USA:han ja Meksikon Tihuanaan suuntautuneelta joulureissultamme, johon voi tutustua tästä. Bloggaajan matkani jatkukoot tulevina matkailutorstaina seuraaviin blogeihin ja seikkailuihin, jotka ovat kuljettaneet minut lopulta kirjoittamaan tätä Stilettikorkokanta-blogia.

Haluaisin myös kuulla, että mikä on teidän muiden tarina bloggaajina! Jään innolla odottamaan, että tarttuuko joku haasteeseen.



Ps. Haluatteko muuten vielä tietää, että mistä tämä blogi sai alkunsa?

"Olen tänä keväänä päättänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa minua inspiroivien asioiden parissa ja tutkia kotikaupunkini mahdollisuuksia." 1.2.2013

Vielä alkuvuodesta elettiin vaihetta, jolloin yritin hoitaa riistäytynyttä kaukokaipuutani totaalikieltäytymisellä ja korvikeinnostumisilla. Vain reilut neljä kuukatta tämän päätöksen jälkeen matkustimme kuukaudeksi Jenkkeihin. Ja nyt taas neljän reilun viikon päästä kutsuu Florida. Voiko tähän muuta sanoa, kuin että mihin koira karvoistaan pääsisi.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.

Millainen työ tekee onnelliseksi?

Olen huomannut, että meitä kolmikymppisiä yhdistää usein pohdinta siitä, että mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Usein pohdinta liittyy kiinteästi työhön, sillä työpäiväthän nielaisevat leijonan osan hereillä olostamme. Meillä oli vasta keskustelua aiheesta ystävieni kanssa ja kerroin heille, että ihailen työelämän tulevaisuuden visionäärejä, kuten vaikkapa sarjayrittäjä Taneli Tikkaa.

Sitten menin googleen selvittämään, että mistä minulla edes oikein on mielikuva siitä, että Taneli Tikka innoittaa ajatteluani. No, ensimmäinen poimimani artikkeli vastasi tähän heti.

Taloussanomien jutussa Tikka kertoo, että hänen mielestään Suomen talouden rakenteet – perinteiset teollisuustyöpaikat, yleissitovat työehtosopimukset ja niin edelleen – ovat kiinni historiaan nopeasti jäävässä mallissa, jonka on pakko muuttua. Työ tulee muuttumaan omaan motivaatioon pohjautuvaksi, freelancer-harrasteluksi.

Pysähtynyt hetki

Rauhallinen hengitys, tuttu ihontuoksu vierellä. Musiikki, sohva, päikkärit suloisessa kainalossa tai pörröisen viltin alla. Pysähtyminen lämpöiseen syleilyyn kaiken kiireen jälkeen ja sen välissä.

Elämä on täynnä hektisyyttä, aikaansaamisen onnea, mutta voi kuinka hyvä on välillä pysähtyä vain olemaan. Oma hetki ilman ajatuksia. Suosittelen.

Ja sitten taas jatkuu! Jaksaa.

Överiyden mekka numero yksi

Yksi ensimmäisistä kohteista, joihin matkailijoina hurahdimme Maken kanssa, oli Arabiemiraattien kuumassa auringossa alati kylpevä keidas nimeltä Dubai. Ensireissumme jälkeen kaupunki on niittänyt paljon lisää mainetta matkailukohteena, eikä sinänsä ihme. Lyhyt lentomatka, takuuvarma aurinko, paratiisirannat, eksoottinen kulttuuri - ja kaupungin suuruudenhullut ideat ovat yhdistelmä, joka varmasti herättää mielenkiintoa talven pimeydessä vaeltavan kansan keskuudessa. Dubaille ei näytä riittävän missään asiassa kohtuullisuus, kaiken pitää olla suurinta, prameinta ja ällistyttävintä, mitä maailmasta löytyy.  

Luin vasta huvittavan artikkelin siitä, että Dubaista Abu Dhabiin johtavalle moottoritielle ollaan rakentamassa uutta "kultakortti"-kaistaa. Ajoraide on muita kaistoja leveämpi ja sillä saa ajaa lujempaa. Tämä premium-luokan kaista avautuu tuntuvaa kuukausimaksua vastaan vain kaikista hienoimpien autojen omistajille. Listaa hyväksyttävistä autobrändeistä ei ole vielä julkaistu, joten nyt maan Ferrari-kuskit saavatkin valvoa yönsä huolien kanssa, että jos kaista pitääkin jakaa halvempien loistoautojen, kuten esim. Corvettejen kanssa... On heitetty ilmoille ajatus, että pitäisikö olla vielä yksi timanttiluokan kaista näille loistoautojen loistoautoille? Ymmärrettävä huoli tosiaan!



Dubai on saanut osakseen vuosien saatossa myös kyseenalaista kunniaa ja julkisuutta mm. työläisten heikon kohtelun osalta, ja se pisti  minut pohtimaan toisen reissumme jälkeen, että haluanko enää vierailla moisessa paikassa. Nyt Strictly Style -blogissa näkyneet kuvat aurinkoisesta lomaparatiisista saivat minut kuitenkin kaikesta huolimatta kaipaamaan tätä Lähi-idän helmeä. Arabikulttuurissa on jotain kiehtovaa, ja aavikkomaisema hurmaa niin idässä kuin lännessäkin. Rannoista puhumattakaan. Kaupunki on takuulla kehittynyt hurjasti opiskeluvuosistani. Olisi mielenkiintoista vierailla palmun muotoon rakennetuilla tekosaarilla ja illastaa videolla näkyvän musiikin tahtiin elävän megasuihkulähteen äärellä. Voisihan sitä hurauttaa (premium-kaistaa pitkin) katsastamaan myös pääkaupunki Abu Dhabinkin.

*  *  *

Kiitos vielä kaikille edelliseen reissupostaukseen tulleista... oikein hyvistä vastauksista! ;) Mieluisan vastauksen saa, kun kysyy oikeasta paikasta ;D Reissuhoukutuksille ei ole näköpiirissä ainakaan heikkenemistä, sillä koko ajan löytyy niin paljon uusia mielenkiintoisia matkabloggaajia. Yksi vakavan matkakuumeen nostattaja on viime aikoina ollut vanha tuttu Nellan blogi Singapore-postauksineen. Kyllä tässä vähintään yksi maailmanympärysmatka tarvittaisiin näiden kaikkien haaveiden toteuttamiseen...

Rakas joulupukki, voisitko mitenkään sellaista järjestää?

Isänpäivän terveiset merellisestä Helsingistä

Ei päästy syömään kakkua tänään, sillä sen verran kaukana isämme juhlivat päiväänsä. Sen sijaan kävimme katselemassa tämän kaupungin juhlijoita kävelylenkillä pääkaupungin keskustassa ja rannoilla. Varauduimme marraskuiseen viimaan melko talvisilla tamineilla, mutta alun pienen vesikuuron jälkeen ilma oli melko lempeä.

Lisäksemme kaupungilla näytti olevan ainoastaan ulkona syömässä olevia perheitä. Tunnelma oli todella rauhallinen ja miltei unelias. 

Iltatähti toivottaa hyvää isänpäivää vielä näin bloginkin välityksellä omalle isälleen pohjoiseen! Mukavaa päivää myös muille juhliville isille!

IG Travel Thursday ja paisuvat unelmat

Sain kutkuttavan ehdotuksen Amerikassa asuvalta suomalaislähtöiseltä ystävältäni Armilta. Hän on menossa työmatkalle New Yorkiin huhtikuussa ja heitti ilmoille kutsun, että tulisin hänen kanssaan kaupunkiin samaan aikaan. Voisin majoittua hänen hotellihuoneessaan ilmaiseksi ja New Yorkin tapauksessa tämä olisi massiivinen rahallinen etuisuus. Tänään on Instagram Travel Thursday, joten ajattelin osallistua tähän hauskaan viikoittaiseen haasteeseen nyt dilemmani kanssa.

Haluan kysyä teiltä kanssatravellerit, että onko ihmisen pakko olla kohtuullinen? Olen jo varannut pääsiäismatkan Pariisiin ja potentiaalinen New Yorkin matka sijoittuisi heti seuraavaan viikkoon... Ja onhan tässä yksi joulureissu Floridaankin välissä tulossa, mutta... silti... haluaisin ajatella, että jos on tahto niin on keino! (Tätähän aina hoen).

Rahaa on (ainakin teoriassa) mahdollista saada kasaan kuluttamalla vähemmän ja/tai tienaamalla enemmän. Vapaata voisi olla mahdollista saada tekemällä ylitöitä varastoon tai anomalla palkatonta. Suurin ongelma siis saattaakin olla pääni sisällä kuuluva vahvasti syyllistävä ääni, joka sanoo, että olen täysin kohtuuton ja epärealistinen. Mutta joka ei silti jätä rauhaan, ellen ole varma, että idea on täysin kiveenhakatun mahdoton.

Pitääkö siis ihmisen olla kohtuullinen? Etenkin jos kyseessä on maailman siistein kaupunki ja sattuu olemaan maailman suurin New York -fani?

I miss my city.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimii mm. upeaakin upeampaa Kaukokaipuu-blogia pitävä Nella. 

Kylmästä lämpimään

Tiedätte hassun mieleni, joka tuottaa jatkuvalla syötöllä mielikuvia, jotka ohjaavat haaveitani ja toimiani. Olen ampiainen, jota vetää puoleensa kirkkaimmat värit - ja harakka, joka ei voi mitään viehtymykselleen kimallusta kohtaan. Harmaus ja synkeys eivät ole juttujani, mutta viime sunnuntaina itse itselleni asettamaani valoukuvaushaastetta toteuttaessani löysin synkän myrskyisästä maisemasta runollista kauneutta ja latasin sitä blogiinkin edellisessä postauksessa. Kyse ei ollut masennuksesta, kuten jotkut jo ehtivät huolestua!

Samaisena päivänä oli löydettävissä myös vielä vahvoja värejä - marraskuussa! joten... got to love Helsinki! Täältä tulee väripesua vasten marraskuun nassua.









Pääsin sunnuntaina ulkoiluttamaan myös pitkästä aikaa "uutta" takkiani. Alkusyksystä ollessamme Nuorten Aikuisten Amerikka -verkosto NAMEn kanssa vierailulla Ivana Helsingissä, mukaani tarttui Where the f*ck is my sailor -malliston ihanainen takki ja lupasin esitellä sen blogissa. Mutta mitä teinkään. Jätin uuden takkini kesämökin vaatenaulakkoon 600 kilometrin päähän! Nyt, kun sain vihdoin takkini takaisin, on minulla kuin uusi vaate - höystettynä vahvalla savun hajulla tosin.







Satunnaisena sunnuntaina on mahdollista nähdä runollisuutta marraskuisessa hämärän sumuisessa päivässä, mutta sieluni sopukoissa toivoisin, että surkea sää tarkoittaisi välillä kirkkaan vihreitä palmunoksia vasten piiskaavaa sadekuuroa (kuvitelkaa sellainen Kauniiden ja rohkeiden sadekuuro ja pääsette fiilikseen).

Matkakuume lienee tähän aikaan vuodesta yksi yleisimmistä kansantaudeistamme. Onneksi tammikuussa on luvassa helpotusta kaikille meille kärvistelijöille Matkamessujen muodossa. Stilettikorkokanta-blogi hyväksyttiin ilokseni virallliseksi Matkamessujen matkabloggaajapassin saajaksi, joten messuja, matkjoja, uusia vinkeitä ja kevättä kohti mennään! Stay tuned.

Synkkä ja myrskyinen

Marraskuu on täällä.

Pitkiä iltapukuja ja uniformuja

Oh man, I was dancing my ass off last night! Oltiin eilen ehkä tähänastisen elämämme hienoimmissa juhlissa USA:n merijalkaväen 238-syntymäpäivillä Crowne Plaza hotellin ball roomissa, joka hauskasti sattuu sijaitsemaan ihan meitä vastapäätä. Sali oli täynnä pitkiä iltapukuja ja uniformupukuisia miehiä - mitä muuta voi nainen lauantai-illaltaan toivoa! Harvinaislaatuista herkkua.





Saimme kutsun ihanan ystävämme ja pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Heidin kautta juhliin ja kyllä oli taas kivaa. Amerikkalaiset osaavat juhlia tavalla, joka uppoaa meikäläiseen: juhlallisia ja suurieleisiä seremonioita yhdistettynä luontevan rentoon hauskanpitoon.

Illan alussa kuultiin kansallishymni ja syntymäpäiväkakku saapui juhlallisesti merisotilaiden tuomana saliin ja se leikattiin miekalla. Ensimmäinen pala meni suurlähettiläälle, toinen vanhimmalle marinelle. Korkea-arvoinen sotilasjohtaja (kas, oikea titteli ei jäänyt mieleen...) lähetti videon kautta terveiset eri puolilla maailmaa juhliville sotilaille.

Lapsekas mieleni riemastui, kun huomasin, että jokaiselle oli katettu pöytään metallinen juhlamerkki kotiin vietäväksi. Viikon aikana minua on huvittanut englanninkielinen uusi työtittelini, officer. Ensimmäinen ajatukseni olikin merkin nähtyäni, että nyt officer got her badge! :) Eikö se ole hyvä, ettei ota elämää liian vakavasti... 

Minun ja Maken sukunimeksi oli vaihdettu Alakansas

Paikalla olevien merisotilaiden lisäksi juhlassa kunnioitettin kaatuneita ja kadonneita sotilaita kattamalla oma pöytä heille. Liina oli musta ja ruokailuvälineet väärinpäin. Yksi kynttilä valaisi pöytää. Pyhäinpäivän henkeen sopiva ele. 

Pian Suomen jättävä suurlähettiläs Oreck oli ehtinyt vielä juhliin, joten piti hyödyntää ehkäpä viimeinen mahdollisuus ottaa kuva hänen kanssaan :)

Ja vielä sananen outfitista. Minulle selvisi (tietenkin) vasta perjantaina, että lauantaina vietetään pyhäinpäivää ja kaikki paikat on kiinni. Niinpä alkuperäinen suunnitelmani käydä laitattamassa ilman ajanvarausta kampaamossa WTC plazassa hiukset kariutui ja olin omillani. Väsäsin yöksi sormikiharat ja sitaisin tukan kiinni. Taidot eivät riittäneet muuhun. Kuvat olivat iphonen varassa sillä järkkäri ei mahtunut iltalaukkuun. 

DJ soitti onnekseni poppista eikä perinteistä tanssimusiikkia. Meikäläisiltä ei olisi valssit ja tangot irronneet. Ilta oli kaiken kaikkiaan kuin elokuvista ja tuntui kuin olisimme olleet Amerikassa eikä kotikadulla. Kiitos Heidi & entourage elämyksellisestä illasta! Tällä jaksaa pitkään arkea.