Vuosi 2018 ja yli 100 reissupäivää – summausta kuluneesta ja paljastuksia tulevasta


Reissurikkaat muutosten vuodet

Uteliaisuus voitti ja niinpä kokeilin minäkin Best Nine -generaattoria, joka nostaa esille tänä vuonna eniten tykätyt instakuvat. Muodostunut kollaasi johti pohtimaan kulunutta vuotta ja tätä edeltäneitäkin vuosia, kun hukassa ollut unimatti ja jetlag valvottivat taas viime yönä pikkutunneille Floridan matkan jälkimaininkina. Menneen lisäksi päässä pyöri tulevaisuus ja IPCC-raportin esille nostamat uhkakuvat. Tästä kaikesta ajattelin kirjoittaa nyt vuoden viimeisen päivän kunniaksi blogiin sanasen. 

Viimeiset neljä vuotta ovat olleet elämässäni hyvin erityistä aikaa. Matkailu on ollut minulle läpi elämän yksi tärkeimmistä asioista ja vaikuttanut vahvasti identiteetinkin muodostumiseen. Vuosien 2014-2017 aikana hankin matkailun liikkeenjohdon restonomin paperit, jonka myötä pystyn nyt mieltämään itseäni myös jonkinlaiseksi matkailualan ammattilaiseksi.  

Yöllä innostuin selaamaan vanhat kalenterit (RIP Henri Bendel!) läpi ja laskin reissupäivät viime vuosilta. Niitä onkin kertynyt määrä, joka sai sydämeni aivan läikähtämään. Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut keskimäärin reilun kolmanneksen vuodesta poissa kotoa ja tuona aikana yhteensä lähes 200 päivää Jenkeissä (notgonnalietoyou–iloveit!).

Tänä vuonna reissupäiviä kertyi 101 ja kaksi kuukautta niistä olin ulkomailla. Opiskelun aloituksesta käynnistyi jakso, joka piti sisällään työharjoitteluja ulkomailla ja hiljalleen siirryin kohti pitkäaikaista unelmaani paikkariippumattomasta työstä. Tämän vuoden helmikuussa perustin sitten oman uLaLa media & travels -nimisen toiminimen ja tein loppuvuoden töitä päätoimisena itsenäisenä yrittäjänä. 

Kunnon mediatuottaja-matkailun restonomi ei voi olla tiputtamatta tähän väliin diagrammia menneistä reissupäivistä :D

Mitä tulevaisuudessa – jatkuuko sama meno?

Ilmastonmuutoskeskustelu on vaikuttanut minuunkin totta kai, vaikka en ole aiheesta aiemmin juuri julkisesti virkkonut. Olen huolissani, pahoillani ja kauhuissani maapallon huonolta näyttävästä tulevaisuudesta ja tunnen syyllisyyttä suuresta määrästä kaukolentoja. Muiden tavoin tunnen kiusausta alkaa puolustelemaan valintoja, joilla yritän osallistua yhteiseen taistoon, mutta samaan aikaan olen lopen kyllästynyt Suomessa vallitsevaan syyllistämiseen, syyllistymiseen ja kaikesta tästä seuraavaan ilottomuuteen. Joten tekopyhyyttä ja ilmiön voimistamista välttääkseni en lähde tähän keskusteluun sen enempää.

Uusi vuosi näyttää tuovan suuria muutoksia elämääni, sillä viikko sitten vastasin myöntävästi määräaikaiseen työtarjoukseen, joka tarkoittaa vahvasti Helsinkiin sitoutumista ainakin seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi.

Tuimasta ilmeestä huolimatta tämän vuoden suurimpiin onnen hetkiin kuului asustaminen kuvassa näkyvässä "Floridan kodissamme" Lemon Tree Innissä Naplesissa pääsiäisen tienoilla ja jouluna.

Niin makoisaa kuin unelman todeksi eläminen paikkariippumattomana freenä onkin ollut, on tälläkin kolikolla kääntöpuoli. Kuten ystäväni sanoi, kaipaan rajoja ja rakkautta, joten odotankin jo innolla, että joudun/pääsen taas pakosta rakentamaan normaalit arkirutiinit (vaikka tuleehan se varmasti olemaan myös shokkihoitoa boheemille puolelleni). On myös mahtavaa saada arkeeni työkaverit, joilta voin oppia uutta ja joiden kanssa pääsen työskentelemään yhdessä.

Lähden siis innolla ensi viikolla uuteen yrittäjyyteen, kansainvälisyyteen, markkinointiin ja brändiuudistuksen tekemiseen liittyvään työhöni Haaga-Helian StartUp Schooliin. Tämän ohella jatkan myös oman yritykseni kautta meneillään olevia prokkiksia. Olen asennoitunut, että vuonna 2019 hankin jatkuvan reissusuunnittelun sijaan kiksejä ammatillisista haasteista. Aloitin myös treenaamaan PT:n kanssa, joten yritän vuoden aikana löytää myös liikunnanilon.

Olen huomannut, että viime vuodet ja kaikki käyty ilmastokeskustelu ovat muuttaneet minua. En koe enää jatkuvaa pakottavaa kaipuuta reissuun seikkailun ja eksotiikan vuoksi, vaikka niistäkin toki edelleen nautin. Amerikkalaisen kulttuurin, ystävällisyyden, elämänasenteen – ja auringon – pariin sen sijaan polte on aina olemassa. Yhdysvalloissa käymisestä on vaikea kuvitella luopuvansa menettämättä isoa osaa identiteetistä ja elinvoimasta. Aika näyttäneekin, että löytyykö Suomesta pitkällä tähtäimellä omannäköinen elämä vai voisiko kenties jonain päivänä oma arki olla Atlantin tuolla puolen? A girl can dream, can't she? ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille! Mitä suunnitelmia teillä on vuodelle 2019? 

4 kommenttia

  1. Parasta uutta vuotta, Ulla <3 Ja kaikkea hyvää uusiin haasteisiin! Kuulostaa jälleen niin superilta ja niin sulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Jännittäväähän se on aina uuden kynnykselä, onneksi sellaista positiivista jännää kutkutusta :)

      Poista
  2. Mahtavia suunnitelmia, Ulla :)! Ja onnittelut uusista työkuvioista! Toivottavasti saat niistä paljon irti ja löydät positiivisia haasteita työelämään. Hyvää vuotta 2019!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jerry! :) Samaa toivon itsekin kyllä. Ainakin vaikuttaa tosi lupaavalle ja kiinnostavalle. Kuin olisi kaikki tähän astiset stepit kuljettaneet ja valmistelleet tän tyylistä projektia varten :)

      Hyvää ja parempaa uutta vuotta myös sulle! Tehdään tästä hyvä vuosi parhaamme mukaan.

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!